Frans Keräsen muistelmista
6.–7. joulukuuta 1917
Kun nämä esitykset olivat läpäisseet alustavan eduskunta- ja valiokuntakäsittelyn, koitti vihdoin joulukuun 6. päivä, josta muodostui meillä kansallinen juhla- eli itsenäisyyspäivä. Tällöin pidetyssä eduskunnan täysistunnossa olivat porvarillisten ryhmien puolesta edustajat Santeri Alkio, Pekka Ahmavaara, Ernst Estlander, Kyösti Haataja ja Erkki Pullinen jättäneet ehdotuksen, jonka hyväksyminen merkitsi hallituksen antaman Suomen itsenäiseksijulistamisesityksen tulemista voimaan. Sosialidemokraattien ryhmän puolesta sen sijaan edustaja Kullervo Manner ilmoitti eduskunnan hyväksyttäväksi periaatteen, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta, mutta ehdotti samalla, että tämä riippumattomuus on koetettava toteuttaa sovinnollista tietä Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella. Näiden ehdotusten kesken äänestettiin, jolloin porvarillisten ryhmien ehdotuksen puolesta annettiin sata ja vasemmiston ehdotuksen puolesta 88 ääntä. Näin julistettiin Suomi itsenäiseksi valtioksi. On todettava, että itse pääasiasta, maamme riippumattomuudesta, eduskunta oli yksimielinen, mutta sen toteuttamistavasta ilmeni eri mieliä.
 |
| Etelä-Saimaa 6.12.1917 |
Joulukuun kuudes 1917 oli hämärä, pilvinen päivä. Maa oli vielä lumeton – vain vähän syystalven jäätä oli jo paikka paikoin näkyvissä. Alakuloinen, pimeänvoittoinen, lähitulevaisuuden huolien painostama oli myös kansamme mieliala silloin. Eduskunnassa esillä olleen suuren asian käsittelyä ja ratkaisua seurattiin kuitenkin kaikkialla maassamme melkoisella mielenkiinnolla. Tämän kirjoittajakin oli päivän kuluessa Helsinkiin Lappeenrannasta käsin useita kertoja puhelinkeskustelussa.
Senaatti antoi samana iltana viranomaisille ja kansalaisille kehoituksen yleisen liputuksen toimeenpanemisesta seuraavana päivänä.
Valkeni vihdoin periaatteessa itsenäisen Suomen ensimmäinen päivä, joulukuun seitsemäs. Yön aikana oli valkoinen lumi – taisi olla ensi lumi – peittänyt maisemat, vaikkakin sää oli yhä pilvipoutainen. Menin jo aamusella kaupungille kävelemään ja mielihyvin havaitsin, että joitakin Suomen sinivalkoisia lippuja oli kohotettu salkoihin edellisenä päivänä eduskunnan suorittaman valtioteon, maamme suvereeniseksi valtioksi julistamisen kunniaksi. Mutta murheellisiin mietteisiin antoi aihetta toinen näky kadulla: Lappeenrannan punakaarti marssi muukalaiset kiväärit varusteinaan...
"Itsenäisyysjulistus oli tärkeä teko. Mutta Suomen itsenäisyys ei vielä ollut valmis. Vasta silloin oli Suomi itsenäinen, kun todellinen valta oli saatu laillisen hallituksen käsiin. Ja tämä tapahtui, kun vapaussota oli voitollisesti taisteltu loppuun", sanoi J. K. Paasikivi kymmenen vuotta mainitun sodan päättymisestä.
__________
Voidaan todella kysyä, oliko Suomi tosiasiallisesti itsenäinen valtio joulukuussa 1917. Muut valtiot eivät itsenäisyyttä saman tien tunnustaneet, eikä itsenäisyyden julistaneen hallituksen tukena ollut oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä turvaavia viranomaisia tai virallisia asevoimia. Maassa päinvastoin oli edelleen runsaasti venäläisiä sotilaita. Noiden aikojen lehtiartikkeleistakin syntyy vaikutelma, että itsenäisyysjulistus oli muodollinen joskin tärkeä askel prosessissa, joka ei vielä ollut lainkaan päätöksessään, pikemminkin kuin suomalaisten arkeen välittömästi vaikuttanut teko.
 |
| Ilmoitus Etelä-Saimaasssa 8.12.1917 kertoo tunnelmista, joissa Suomi julistettiin itsenäiseksi. Tulevaisuus oli kaikkea muuta kuin turvattu. |
*
Kuvankaappaukset Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista.
Kommentit
Lähetä kommentti