Elsan vieraina: Lahden tyttölyseon oppilaat Vappu Liipolasta Sirkka Seljaan

Elsan vieraina

Lahden tyttölyseon oppilaat Vappu Liipolasta Sirkka Seljaan

Edellisessä julkaisussani kävin läpi isoätini Elsa Säippä-Keräsen luona Lahdessa käyneet opettajakollegat. Tällä kertaa täydennän tyttölyseoteeman julkaisemalla vieraskirjassa esiintyvät oppilasvierailut. Ne voi jakaa kahteen kategoriaan. Vuosina 1934-1937 hänen luonaan kävi Elsan päivän aikoihin luokka, jonka luokanvalvoja hän oli. Vuodesta 1936 alkoivat keväisin käydä myös kunkin vuoden ylioppilaskokelaat. Sota katkaisi vierailut melko tehokkaasti. Viimeinet ja samalla ainoat sodanaikaisen luokan merkinnät vieraskirjaan tehtiin keväällä 1942. Elsa oli myös tuon luokan luokanvalvoja. Vuoden 1943 yhdestä abista on vieraskirjan välissä muistuttamassa vain myöhemmin lisätty lehtileike.

Käyn läpi ensin Elsan ensimmäisen oman luokan vierailut ja sitten muiden abiturienttien käynnit. Vaikka julkaisen tässä kaikki nimet vieraskirjasta kuvattuina, luettelen myös tekstissä jokaisen nimen. Teen niin, jotta ne löytyvät netin hakukoneilla, jos joku sukulainen tai tutkija jonakin päivänä etsii jostakusta tuon ajan tyttölyseolaisesta tietoja.

Otan mielelläni vastaan korjauksia ja täydennyksiä. Olen saattanut tulkita jonkin nimikirjoituksen väärin. Olen lisäksi käyttänyt vuoden 1942 abiturienttien osuudessa kahta Wikipediasta otettua kuvaa, joiden tekijänoikeuksista tai käyttöoikeudesta ei löytynyt mitään tietoa. Jos niiden tekijänoikeuksien haltijat haluavat kuvat poistettaviksi täältä, otan ne pois.

Elsa vuonna 1934.

Elsan oma luokka

1934

Ensimmäinen luokkavierailu tapahtui 19.10.1934, viisi päivää Elsan nimipäivän jälkeen. Vieraina olivat Lahden tyttölyseon kuudesluokkalaiset, joiden luokanvalvoja Elsa oli.

Tyttölyseo oli ajan tyttökoulujen hengen mukaisesti yhdeksänluokkainen, eli keskikoulua käytiin kuusi luokkaa. Yksi vuosiluokka tavanomaista enemmän johtui runsaasta kotitalouden ja käsitöiden opetuksesta, minkä lisäksi vieraiden kielten opintoja oli enemmän kuin muissa oppikouluissa. Syksyn 1934 vierailunsa aikana nämä tytöt toisin sanoen kävivät keskikoulun ylintä luokkaa.

Tällä ensimmäisellä vierailulla mukana olivat Liisa Ahokas, Annikki Alho, Anna-Liisa Ansamaa, Lempi Harjula, Meeri Hasila, Lea Hautala, Saara Helenius, Sirkka Honkavaara, Raili Kantola, Helka Koskula, Saara Kytö, Saini Kytönen, Vappu Liipola, Meeri Laine, Onerva Makkonen, Aino Mäkelä, Maire Peltonen, Tellervo Puolakka, Maija-Liisa Rikman, Hilkka Saarenheimo, Leena Tamminen, Vuokko Turtiainen, Anna Tähtinen, Mirja Wahlsten ja Annikki Virtavuori.

Ainut, jonka nimestä en ole lainkaan varma, on Helka Koskula, sillä nimikirjoitus (ensimmäisen sivun oikeanpuoleinen palsta, sen ensimmäinen nimi) on melko koukeroinen. Olisi hienoa, jos joku lukija kykenisi vahistamaan nimen.

En ole onnistunut löytämään varmoja tietoja monestakaan yllä luettelemastani henkilöstä, mikä ei tarkoita, etteivät he olisi eläneet vaiheikasta ja mielenkiintoista elämää. Yksi henkilö on kuitenkin tunnistettavissa, Vappu Liipola. Hänestä tuli kuvaamataidon opettaja, verovirkailija ja kirjailija, erityisesti lastenkirjailija. Hänestä löytyy tietoja ja hyvä kuva Päijät-Häme Wikistä. Sieltä selviää myös syy siihen, ettei hänen nimeään löydy vieraskirjasta enää myöhemmin: hän siirtyi Vapaaseen taidekouluun. Mainittakoon, että Vapun isä, puutarhuri Onni Liipola, kirjoitti nimensä Elsan vieraskirjaan useasti vuosina 1933 - 1936 Onni Liipolan veli oli puolestaan kuvanveistäjä Yrjö Liipola, joka kävi isovanhempieni luona ainakin uudenvuodenpäivänä 1933 ja merkitsi kotipaikakseen Budapest.

1935

Sama luokka vieraili uudestaan Elsan päivänä 1935, nyt  seitsemäsluokkalaisina, mutta moni nimi oli vaihtunut. Edellisvuonna vierailleista olivat mukana edelleen Ahokas, Ansamaa, Helenius, Honkavaara, Kytö, Makkonen, Tamminen, Turtiainen ja Virtavuori. Uusina olivat paikalla nyt Laila Eskola, Sirkka Inkinen, Anja-Kyllikki Kirveskoski, Sirkka Koivukoski, Salme Lintupää, Maire Markkula, Salme Nieminen, Kirsti Oesch, Anna-Liisa Sorsa, Sirkka Teräsvirta, Eila Toivonen ja Ilmi Ulmanen.

Mistä runsas vaihtuvuus saattoi johtua? Mahdollisia syitä oli useita. Tärkeinpänä kenties se, että seitsemäsluokkalaiset olivat jo lukiolaisia. Vaikka erillistä karsintaa lukioon ei ollut, annettiin keskikoulun päättäville päästötodistus. Oli varsin tavallista siirtyä sen turvin ammattioppilaitokseen, johon pelkästään kansakoulun käyminen ei riittänyt.

Koska vaihtuvuus kuitenkin näyttää jopa lukioluokkien välillä olleen melko suurta, täytyi olla myös muita tekijöitä. Yksi oli varmasti taloudellinen. Lapsen pitäminen oppikoulussa lukukausimaksuineen ja oppikirjahankintoineen oli taloudellinen rasite perheelle, ja on myös selvää, että tytön kouluttaminen katsottiin monessa taloudessa edelleen vähemmän tarpeelliseksi kuin pojan. Vain noin kymmenesosa ikäluokasta ylsi oppikouluun 1930-luvulla, ja tyttöjen osuus heistä oli jo silloin suuri, mutta erityisesti tytöt kuitenkin edelleen keskeyttivät keskikoulun jälkeen. Koulu oli myös nykyistä armottomampi. Oppilas jätettiin luokalle varsin helposti, joten osa näistäkin oppilaista saattoi joko jäädä luokalle tai riittämättömän koulumenestyksen takia kokonaan lopettaa.

Toki on myös täysin mahdollista, että joidenkuiden perhe vain muutti toiselle paikkakunnalle tai oppilas vaihtoi Vappu Liipolan tapaan koulua.

1936

Kun Elsan luokka tuli käymään vuotta myöhemmin, 15.10.1936, oli edellisvuodesta kuusi oppilasta pudonnut pois ja kolme tullut lisää. Aiemmin mainituista nimensä kirjoittivat vieraskirjaan nyt Ahokas, Eskola, Honkavaara, Kirveskoski, Koivukoski, Lintupää, Makkonen, Markkula, Nieminen, Sorsa, Tamminen, Turtiainen, Ulmanen ja Virtavuori. Anja-Kyllikki Kirveskoski kirjoitti nyt etunimekseen "Irja", lainausmerkeissä.

Tämän vuoden tulokkaita olivat Elsa Janhunen, Brita Salavaara ja Vivi Streng. Netistä löytyy luettelo henkilöistä, joille ei pystytty antamaan talvisodassa myönnettyä kunniamerkkiä tai muistomitalia. Listalla on lotta nimeltään Brita Salavaara. Nimi on sen verran harvinainen, että hän todennäköisesti oli sama henkilö kuin Lahden tyttölyseon oppilas. Kun kunniamerkkiä tai mitalia ei voitu hänelle antaa, herää paha aavistus, että hänelle kävi sodassa huonosti, tuskin parikymppisenä. Vivi Streng puolestaan ilmeisesti eli lähes satavuotiaaksi ja kuoli vasta vuonna 2016. Päättelen näin Genistä löytämistäni tiedoista. Erilaisia olivat kohtalot.

1937

Syksyllä 1937 Elsa odotti ensimmäistä ja ainoata lastaan, eikä odotusaika ollut helppo. Siitä huolimatta hänen luokkansa vierailuperinne jatkui 15.10. Käsialasta päätellen ensimmäisenä nimensä kirjoittanut Annikki Virtavuori kynäili alkuun tekstin "Vain kerran nuoruus ihmisen on!"

Vierailuun osallistuneet olivat lähes samat kuin edellisvuonna. Vain kolme oli jäänyt pois, eikä yhtään uutta nimeä ollut tullut tilalle. Nämä oppilaat olivat samalla kevään 1938 abiturientit: Liisa Ahokas, Sirkka Honkavaara, Elsa Janhunen, Anja-Kyllikki Kirveskoski, Sirkka Koivukoski, Salme Lintupää, Onerva Makkonen, Maire Markkula, Salme Nieminen, Anna-Liisa Sorsa, Vivi Streng, Leena Tamminen, Ilmi Ulmanen ja Annikki Virtavuori. Kirveskoski käytti kolmatta etunimivariaatiota, sillä tällä kertaa hän oli vain Anja.

Elsa kuvattuna vuonna 1937.

Muut abiturientit

Kuten alussa jo kerroin, keväällä 1936 Elsa kutsui luokseen kevään abiturientit. Tämä toistui vielä vuosina 1937, 1939 ja 1942. Ensisijainen syy siihen, että 1938 jäi välistä, lienee hänen lapsensa syntymä edellisen lokakuun lopussa. Toisaalta vuoden 1938 abit olivat jo käyneet 15.10.1937, kuten edellä kerrottiin.

1936

Keväisin käyneet abiturientit piirsivät joka kerta vieraskirjaan kuvitusta. 21.4.1936 taiteilijoina olivat Hilkka Keso, Kaija Mustakallio ja Greta Virrantaus. Harmi, että vain kaksi piirretyistä hahmoista on nimetty.

Muut nimensä kirjoittaneet olivat Meeri Ahokainen, Mirja Enqvist, Aira Eskola, Bertta Fiskari, Mary Jansson, Hertta Kajava, Maire Keso, Toini Lehtisalo, Mirjam Palonaho, Airi Rantanen, Irma Siukonen ja Annikki Sysipalo. Lisäksi joku on merkinnyt marginaaliin, että poissa olivat Aili Hämälä ja Sylvi Lind. Mahtoivatko Hilkka ja Maire Keso olla kaksoset.

Olen löytänyt joistakuista heistä jotakin tietoa, joskin joissakin tapauksissa olen epävarma siitä onko kyseessä sama henkilö. Mirja Enqvist -niminen henkilö kunnostautui 1970-luvulla kotitalouden oppikirjojen tekijänä. Kenties kyseessä on vuoden 1936 ylioppilaamme. Hilkka Keso puolestaan näyttää opiskelleen arkkitehtuuria. Toini Lehtisalo lahjoitti kymmenen markkaa Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräykseen 1938 ja ilmoitti ammatikseen konttoristi. Annikki Sysipalo taasen nimitettiin vuonna 1947 Lahden posti- ja lennätinkonttoriin puhelinvälittäjäksi.

Irma Siukonen oli syntynyt 1916 Minnesotan Chisholmissa ja sai myöhemmin avioliitossa nimekseen Telkki.

1937

Toukokuun kahdeksantena tuli ilmeisesti onnea tuottavia sirpaleita, kun Elsan luona kävi tyttölyseon tuon kevään abiturienttien joukko, joista kaksi oli estynyt saapumasta paikalle. Nimensä laittoivat kirjaan Toini Eskola, Kaarina Hillo, Helmi Jokela, Rauha Knuutila, Aini Oksa, Saara Pätiälä, Kirsti Salonen ja Sirkka Vaherkylä. Poissaoleviksi kirjattiin Kaino Palonen ja Maisa Ruohonen.

Joku on tätä lukiessaan saattanut kiinnittää huomiota siihen, että Eskola-nimisiä on ollut jo kolme, Aira, Toini ja Laila. Minulla ei harmillista kyllä ole tietoa, olivatko he samasta perheestä.

1939

Koska vuoden 1938 abiturientit olivat vierailleet jo lokakuussa 1937, oli seuraava kevätvierailu vasta 28.4.1939. Ryhmä oli pieni, mutta osallistujien tulevaisuudensuunnitelmista kertovat kuvat ovat sitäkin kiinostavampia. Mukana olivat Marja Kauranen, Taimi Kautto, Anna Nikula, Maija Palsanen, Anna-Liisa Rekola, Sirkka Saarelainen, Maija-Liisa Tammila ja Vuokko Turtiainen.

Yksi tai kaksi heistä näki tulevaisuutensa maatöissä, kenties maatilan emäntänä. Hikistä hommaa joka tapauksessa. Jos tämä oli Anna Nikulan suunnitelma, se ei ehkä täysin toteutunut, sillä löysin Genistä tietoja sopivan ikäisestä nastolalaissyntyisestä Anna Nikulasta, joka päätyi maatalouden ja uskonnon opettajaksi Asikkalaan, josta hänen todetaan palanneen Lahteen. Maija Kauranen puolestaan tähtäsi terveydenhoitoalalle. Kuva jättää avoimeksi, oliko ajatuksena sairaanhoitajan tehtävä vai peräti hammaslääkärin. Kolmas kuva esittää kenties kemikaliossa tai apteekissa työssä olevaa naista. Oliko se Vuokko Turtiaisen vai Sirkka Saarelaisen tavoite, sitä en tiedä. Ensin mainittu on meille jo tuttu Elsan omalta luokalta. Sirkka Saarelainen puolestaan saattoi emigroitua Yhdysvaltoihin vuonna 1946. Sen nimisestä henkilöstä löytyy netistä tällainen tieto. Maija-Liisa Tammila näki itsensä äitinä ja kaiketi kotirouvana, jolla kudinpuikot pysyvät hyvin kädessä. Voidaan todeta, että yhteiskunta näki tuolloin naisen paikan aivan samoin, myös kouluja käyneen.

1942

Sota näkyy raskaana myös Elsan vieraskirjassa. Mitä tulee oppilaiden käynteihin, niistä toteutui enää yksi, keväällä 1942. Talvisodan ajaksi Elsa poistui Lahdesta, ja vuodelle 1941 vieraskirjaan tuli ylipäänsä melko vähän merkintöjä. Sekään vuosi ei ollut suomalaisille lainkaan tavanomainen. En tiedä, miten koulunkäynti sujui Lahdessa noina vuosina, mutta se on tiedossa, että 1940 ei ollut ylioppilaskirjoituksia, vaan ylioppilaiksi päästiin lukion viimeisen luokan päästötodistuksen perusteella. Sama toistui 1942. Yhdestä alla olevasta kiitoksesta Elsalle voimme päätellä, että vuonna 1941 koulua jouduttiin käymään kesällä, ellei kyse ollut täydennysopetuksesta.

Kevään 1942 ylioppilaskokelaat, joiden luokanvalvoja Elsa oli, kävivät siis kuitenkin vierailulla. Tai eivät ehkä sittenkään. En nimittäin usko, että noin suuri joukko saattoi käydä hänen luonaan. Tarjottavastakin olisi melko varmasti ollut pulaa sota-aikana. Arvelen, että Elsa ja oppilaat tapasivat koululla, ja vieraskirja oli mukana.

Saksa oli toiseen maailmansotaan asti eniten opiskeltu vieras kieli Suomessa, mutta kenties myös jatkosodan alkupuolen ilmapiiri näkyy siinä, että saksan kieli korostuu näiden kevään 1942 merkintöjen useassa kohdassa, kun sen sijaan englantia, jota Elsa myös oli opettanut tälle luokalle, ei käytetä yhdessäkään kohdassa. Englanninkielisiä kirjailijoita sentään mainitaan kerran.

Tällä luokalla oli useampikin henkilö, josta myöhemmin tuli Suomen kulttuurielämän vaikuttaja. Olen lisännyt näitä tietoja heidän nimiensä kohdalle.

Tällä kertaa rikottiin ennätykset sekä kävijöiden määrässä, 28 henkeä, että merkintöjen pituudessa. Vieraskirjasta täytettiin peräti kuusi sivua. Ensimmäiselle sivulle piirretty kuva on tämän julkaisun alussa, mutta koko sivut liitän tämän julkaisun loppuun. Toistan seuraavassa kaiken, mitä abiturientit vieraskirjaan kirjoittavat, ja samalla käyvät ilmi osallistujien nimet.

Kiitos!
   Anna-Liisa Mukula

Maisterille jäävä muisto allekirjottaneesta lienee ein traurige Gruss
   Salme Jaakkola

• Joku, ehkä jo samassa tilaisuudessa, on alleviivannut Salme Jaakkolan tekstistä traurige-sanan lopun, sillä oikea muoto olisi trauriger.

Siitä, että jotenkuten osaan saksan kieliopin vahvat verbit, taivutuspäätteet ja monet muut merkillisyydet, kiitos kaikesta tästä uutteralle opettajalle!
   Marita Janhunen

Ei vahvojen verbien eikä taivutuspäätteiden yhteydessä, vaan Goethen, Schillerin, Shakespearen, Byronin ja Browning-puolisoiden yhteydessä maisteria muistaen.

   Pirkko Koskinen

• Sinikka Sajama on muutama vuosi sitten julkaissut Koulutytön talvisota -nimisen kirjan, joka perustuu Pirkko Koskisen päiväkirjoihin. Kirjassa maintaan sekä luokkatovereita että tyttölyseon opettajia.

Annamari Sarajas ylioppilasvuonnaan 1942.
(kuva: Wikipedia)

"On ihmiselon puhtain alkuaine sydäntein hyväin aulis lämpimyys;

kuin kesä tuo se iloa ja juhlaa

vain rikastuin se rikkauttaan tuhlaa!"

   Annamari Sarajas

• Annamari Sarajaksen siteeraamat säkeet ovat ilmeisesti Otto Mannisen käsialaa.
• Sarajas (1923-1985) teki mittavan uran kirjallisuudentutkijana ja oli Suomen kulttuuripiireissä ylipäänsä merkittävä vaikuttaja. Hänestä tuli muun muassa Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori ja Uuden Suomen kulttuuriosaston päällikkö.
• Sylvi Kekkosen elämäkerrassaan (uudistettu laitos, Art House, 2019) Anne Mattsson arvelee, että Sarajas saattoi olla henkilö, joka rohkaisi Sylvi Kekkosta ryhtymään kirjallisen salongin järjestäjäksi 1950-luvun alussa, kun tämän puoliso oli pääministerinä. Mattsson laskee Sarajaksen myös mahdollisesti salongin osallistujien ydinjoukkoon. Kekkosten yhteydessä Sarajaksesta on toki juoruiltu muutakin.
• Sarajas kävi Elsan vieraana vielä 3.1.1943.

Kiittäen kaikesta ohjauksesta

   Ulla Vilppula

"Kiitos hetkistä herttaisista.

Kiitos muistoista mennehistä."

   Kerttu Koskenheimo

• Kuten Koulutytön talvisodassa Kerttu Koskenheimosta todetaan, hän sai avioliiton kautta sukunimen Manninen, ja hänet tunnettiin lastenkirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona. Hän toimi 1950-luvun alussa Riihimäen kirjaston varsinaisena kirjastonhoitajana ja myöhemmin pitkään mm. Suomalaisen Kirjallisuuden seuran julkaisutoimikunnassa ja valtion kirjallisuustoimikunnassa.

"Täällä olet sinä,

Täällä olen minä,

Täält' ei poiskaan haluttais'."

Kiittäen

   Silja Kantola

Sisaruksista Tamminen on kolmella ollut sama luokanvalvoja, ja ainakin nuorimman heistä maisteri on opettanut ymmärtämään ja rakastamaan maailmankirjallisuuden huomattavampia teoksia. Ja nyt voin vain todeta "Scheiden tut weh".

   Kaisa Tamminen

• Tammisella lopun viittaus on ilmeisesti saksalaiseen lastenlauluun Winter, ade! Scheiden tut weh.

Paljosta kiitollisena

   Anna-Liisa Ruskeala

Parhain kiitokseni!

   Sirkka Heikkilä

Silloin tuntee hyvin opettajan suuruuden, kun pian on jättävä hänet. Kiitos kaikesta!

   Irma Vickholm

Luokan kaitsijalle lausun omasta puolestani sydämeni sisämmästä lähtevät parhaat kiitokset.

   Eila Vilkman

Pelkästään valoisia muistoja! Kiitos niistä!

   Ulla Vuorimies

• Elsa on lisännyt myöhemmin Ulla Vuorimiehen sukunimen perään "-Mustakallio".

Maisterin ohjauksella oppinut saksaa rakastamaan.

Kiittäen

   Eila Vainio

"Tule odotettu kevät ja tartu minuun tuhansine tuulinesi.

Puhdista minut maan tomusta ja suo minun palvoa ääretöntä kauneuttasi!"

   Eeva Gustafsson

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä,

karavaani-heimoa retkellä elämän,

Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,

vaelsimmepa auringon alla tai keskellä piemeän!

Kiitollisin mielin maisteria muistellen

   Eine Nieminen

Kiittäen kärsivällisyydestä luokan "mustat lampaat"!

   Inkeri Janto & Liisa Pätiälä

Pirkko Räväsmäki, etualalla vasemmalla, harjoittelemassa ojitusta Helsingin yliopiston metsäharjoitteluaseman kurssilaisena Hyytiälässä 1943.
(kuva: Ela Blomgrenin kokoelma / Lusto, www.finna.fi)

Kaikesta kiitollinen

   Pirkko Räväsmäki

Parhain kiitokseni!

   Maire Pasanen

Sydämellisesti uutteraa opettajaa kiittäen

   Helja Raitta

Kiitos kaikesta vaivannäöstä, etenkin viime kesän kurssista, aina auliille maisterillemme.

   Laina Hovi

"Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie.

Ah, enkö mä hautahan asti myös koululainen lie?"

Kiittäen

   Tuovi Saukkola

• Saukkolan sitaatti on koostettu V. A. Koskenniemen Koulutie-runosta.

Die fleissige, geschickte Hand,

erwirbt sich Brot in jedem Land."

Kaikesta kiitollinen,

   Kyllikki Pihanen

• En ole varma, tuleeko Pihasen siteeraama teksti kokonaisuudessaan mistään, vai onko se koostettu eri lähteistä.

Kiitollisena muistelen maisterin uutteraa opetusta ja iloista olemusta.

   Eila Häkli

Jumala palkitkoon kaikki ne hyvät opetukset, jotka olemme saaneet.

   Toini Paavola

Sirkka Selja (Sirkka-Liisa Tulonen) vuonna 1940.
(kuva: Wikipedia)

Jo irtoavat laivat laiturista.

Jo tulvahtavat kedot kukkia täyteen.

Jo ääntelee linnunpoika ensimmäiset ääntelynsä:

Laulakaa keväälle!

Laulakaa jälleenpalaavalle elämälle!

Sydämellisesti kiittäen

   Sirkka-Liisa Tulonen

• Monesti palkittu runoilija Sirkka-Liisa Tulonen (1920-2017) tunnettiin paremmin nimellä Sirkka Selja. Hänen laajaa tuotantoaan alettiin julkaista jo hänen ylioppilasvuonnaan, kuten Elsa on vieraskirjaan merkinnyt. 

Kevään 1942 abiturienttien vieraskirjamerkinnät kuvina

1943

Vuonna 1943 ylioppilaskirjoituksiin osallistuneista tyttölyseon oppilaista ei ole merkintöjä vieraskirjassa, mikä on sääli, sillä tiedän tuossakin joukossa olleen mielenkiintoisia nimiä. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut Kerttu-Kaarina Suosalmi. Vuoden 1943 kohdalle vieraskirjaan on Elsa vuosia myöhemmin lisännyt tämän nyt jo kellastuneen lehtileikkeen.

Oppikoulun historiaa käsitteleviä lähteitä

• Pauli Arola, "Oppikouluun vai ei? Muistoja oppikouluun siirtymisestä 1920–1970-lukujen Suomessa".
• Annukka Jauhiainen & Sofia Huhtala, "Tyttöjen koulutuksen ristiriidat".
• Wikipedia: Oppikoulu.

Kiitokset Lauri Lammelle sukulaistaan Irma Siukosta koskevista tiedoista.