Elsan vieraina
Värri, Noponen ja muut Lahden tyttölyseon opettajat
Frans Keränen kirjoittaa julkaisemattomissa muistelmissaan:
Kieltäydyin lopullisesti, niin kuin luulin, ottamasta vastaan Etelä-Suomen Sanomain päätoimittajan tointa. Mutta sitten sattui jotakin, joka sai minut ilmoittamaan johtaja Kivekkäälle, että olisin sittenkin valmis tulemaan Lahteen. Silloinen morsiameni ja tuleva vaimoni, fil. maisteri Elsa Säippä, valittiin Lahden tyttölyseon saksan ja englannin kielten opettajaksi.
Niin myös Elsan Varkaudessa edellisvuonna aloittama vieraskirja muutti Lahteen elokuussa 1932. Ensimmäisten Lahdessa siihen nimensä kirjoittaneiden joukossa ovat sitaatissa mainittu K. O. Kivekäs, Etelä-Suomen Sanomain Kirjapaino Oy:n johtaja, ja tämän vaimo Hulda, mutta heti heidän jälkeensä tulee ensimmäinen Elsan uusi kollega Lahden tyttölyseosta, Katri Blomroos. Hän oli kirjoittava nimensä vieraskirjaan vielä yli kaksikymmentä kertaa.
Tämä julkaisu saattaa olla kiinnostava niille, joilla on kytkös tekstissä mainittuihin henkilöihin tai Lahden tyttölyseoon. Tervehdyksistä ja piirroksista avautuu ikkuna koulun opettajakunnan keskinäiseen kanssakäymiseen vuosina 1932–1948. Heidän joukostaan erottuu ryhmä, joka tapaa vuosien ajan tiiviisti mutta jonka aikakausi päättyy sotien jälkeen, kun monet heistä siirtyvät muualle.
Kaikki vieraskirjassa esiintyvät opettajat tai sellaiseksi olettamani on lueteltu julkaisun lopussa. Tiedän useimmista heistä vain vähän tai en mitään. Jos joku lukija sattuu löytämään tutun nimen ja pystyy tarjoamaan minulle henkilöstä lisätietoa, täydennän tätä julkaisua erittäin mielelläni, ja teen korjauksia, jos käy ilmi, että olen kirjoittanut asioista virheellisesti.
Lahden tyttölyseo toimi 1930- ja 1940-luvulla osoitteessa Vuorikatu 29, aivan kaupungintalon vieressä. Koulurakennus on vuonna 1923 valmistunut ja Eliel Saarisen piirtämä. Nykyään siinä toimii Harjun koulu. Oheinen kuva on kirjoittajan vuonna 2017 ottama.
Ensimmäinen varsinainen opettajien kokoontuminen kahville Elsan luokse tapahtui 14.10.1932, Elsan päivänä. Tästä muodostui tapa useaksi vuodeksi, kuten myös siitä, että Maija Värri taiteili vieraskirjaan kuvituksen nimien yhteyteen. En kykene piirustuksesta päättelemään, kuka oli kuka, mutta paikalla olivat Värrin ja Noposen lisäksi matematiikan- ja fysiikanopettaja, koulun silloinen rehtori Esteri Hämäläinen, Aino Vihma, Lilli Paatero, Mielikki Perttilä (ks. lukijakommentit), Katri Blomroos, Karin Räikkönen (myöh. von Pfaler) ja Elsan pikkusisko, kieltenopettaja Aune Säippä (myöh. Heini).
Toinen vierailu oli tasan vuotta myöhemmin, 14. lokakuuta 1933. Valitsin kyseisen vierailun kuvituksen koko tämän julkaisun aloituskuvaksi. Kuvan pommi on melko varmasti viittaus puolipallon eli "pommin" muotoiseen kakkuun (bombe). Niinpä oikeassa ylänurkassa lautasella oleva herkku on luultavasti kakkupala eikä juustoa. Jälleen Värri on piirtänyt yhdeksän naista, vaikka läsnä oli suurempi joukko. Uusina niminä mukaan tulivat äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Linda Sonkkila, voimistelunopettaja Ruth Durchman, Elsan luona seuraavina vuosina kokoontuvaan ydinryhmään kuuluva saksan- ja englanninopettaja Seidi Kyläkallio (myöh. von Hellens), koulun uusi rehtori Elsa Vartiainen, Helvi Söderman ja Arvo Räikkönen.
Keväällä 1934, tarkemmin sanottuna tiistaina 17.4., Elsa emännöi pienempää ryhmää: Kyläkallio, Noponen, Vartiainen ja Värri. Kunkin kohdalle on piirretty ilmapallo. Onko oletettava, että niissä olevat kuvat kertovat jotakin henkilöistä? Seidi on golfkentällä, "Nopo" on kuvattu hevoskuvaan piiska kädessään, Elsa V. menee kirkkoon ja piirtäjän omassakin ilmapallossa on ilmeisesti kirkko joen rannalla. (Päivitys: katso lukijan kommentti sivun lopussa.)
Sitä en voi tietää, oliko Frans yleensä kotona, kun Elsa otti vastaan opettajakollegoitaan. Ehkä ei, sillä päätoimittaja saattoi tehdä työtään iltaisin ja viikonloppuisin. Sen tiedän, että 17.4.1934 hän ei ollut kotona vaan suomalaisten lehtimiesten matkalla Neuvostoliitossa.
*
Elsan päivänä vuonna 1934 koolla ovat tietyt vakionimet ja uutena Alli Luoma. Nyt Maija Värri tyytyy piirtämään vain höyryävän kahvipannun ja tarjoaa tilan Aili Noposelle. Tämä riimittelee vieraskirjaan runon, jossa muut vastaavat Elsan valitukseen:
"Vieraita nyt tulee monta
Mutta aivan onnetonta
Kahvipannut kun ei riitä
Vieraat mua eivät kiitä"
Sinut tästä pälkähästä
Tahdomme me pian päästää
Jos vain meillekin sä säästää
Tahdot kahvitilkkasen.
Myös huhtikuisesta valikoidun porukan käynnistä Elsan luona alkoi syntyä perinne, sillä 1935 se toistettiin, tosin kahdessa osassa. Kahdentenatoista päivänä vierailivat Seidi Kyläkallio ja Lahden lyseon rehtori A. A. Tähtinen, ja seuraavana päivänä oli muun joukon vuoro. Mutta miksi Katri Blomroos on kirjoittanut blödande själar? Siivekäs hahmokin tuntuu sitä ihmettelevän, vaikka Maija Värri tekstiä mukaillen piirsi verta vuotavan sydämen. Veri tippuu kahvikuppiin.
Vuonna 1935 Elsan päivä sattui maanantaille, joten nimipäiväkahvit aikaistettiin edelliselle päivälle. Maija Värri kuvasi tällä kertaa ensimmäiset seitsemän vierasta (Elsa Vartiainen, Linda Sonkkila, Alli Luoma, Värri itse, Aili Noponen, Seidi Kyläkallio ja uskonnonopettaja Aulis Zidbäck) lautanen kädessä ja kahdeksannen, Katri Blomroosin, pöydän ääreen. Kaksi viimeistä, Ruth Durchman ja Esteri Hämäläinen, saapuivat ehkä sen jälkeen, kun kuva oli piirretty. Voinemme kuvasta päätellä jotakin vieraiden habituksesta.
Sunnuntaina 26. tammikuuta 1936 oli koolla taas pieni ryhmä (Värri, Blomroos, Kyläkallio ja Luoma), mutta Aili Noponen oli varmasti estynyt, sillä hänen nimensä puuttuu. Tuona pakkaspäivänä Lahdessa lämmitettiin taloja ankarasti. Värrin piirros kertoo sen hienosti.
6.4.1936 tehdystä merkinnästä uskoakseni selviää, mitä asiaa juhlistettiin huhtikuisilla kokoontumisilla – ylioppilaskirjoituksia. Värri jätti nyt taiteilun väliin.
Opettajat eivät saaneet viettää vuoden 1937 Elsan päivää keskenään, sillä kutsun olivat saaneet myös Etelä-Suomen Sanomien Kivekkäät. Täysin uusina niminä esiintyvät nyt Sylvi Kaskinen ja A. J. Heikkala, joista en tiedä mitään, sekä uskonnonopettaja Martti Vähälä. Elsa ja Frans asuivat tuolloin aivan Lahden keskustassa, Aleksanterinkatu 13 B:ssä kauppatoria vastapäätä. En usko, että heillä oli niin suurta ikkunaa kuin Värrin piirros antaa ymmärtää.
Talvella tai keväällä 1937 ei Elsa järjestänyt edes pienen piirin opettajakutsuja. Hän oli alkanut odottaa lasta, ja on tiedossa, ettei raskausaika ollut helppo.
Elsalla oli vajaat neljä viikkoa synnytykseen, kun neljäntenä päivänä lokakuuta kylään tulivat Kaskinen, Värri, Kyläkallio ja Anni Laito. Mitä Värrin tämänkertainen kuva esittää? Keskellä olevassa taitetussa paperissa tai liinassa on kysymysmerkki. On mahdollista, että tämä suppeamman joukon kokoontuminen pidettiin siltä varalta, ettei Elsa nimipäivänään enää kykenisi järjestämään kutsuja.
Mutta hän pystyi. Elsan päivänä 14. lokakuuta Aleksanterinkadulla oli näet kahvipannu kuumana ja kuusi vierasta saapui. Kahvikupeista nousevan höyryn seasta kurkistavat vauvan kasvot.
Lapsi syntyi 29.10.1937 ja sai nimekseen Kaarlo. Samalla kalenteriin tuli kaksi uutta vierailupäivää, Kallen syntymäpäivä ja nimipäivä. Jälkimmäinen on 28. tammikuuta.
Maija Värri on kuvannut lapsen kastemekossa, sillä kyseessä todella oli kastejuhla. Nimensä tähän ovat kirjoittaneet useat kummit, vaikka kärjessä on Pohjolan Sanomien päätoimittaja ja vajaata vuotta aikaisemmin opetusministerinä aloittanut Uuno Hannula ja hänen vaimonsa. Perimätiedon mukaan Hannula oli vain epävirallinen kummi, sillä hän ei ollut käynyt rippikoulua. Hän oli sukua Elsalle tämän äidin kautta, mutta hän oli myös Fransin kollega. Nämä olivat olleet yhdessä ainakin edellä mainitulla vuoden 1934 lehtimiesten matkalla Neuvostoliittoon. Elsan opettajakollegoista kummeiksi pyydettiin –– ketkä muut kuin Aili Noponen ja Maija Värri. Kasteen suoritti tyttölyseon uskonnonopettaja Martti Vähälä, mikä selittää, että hänen nimensä on kolmantena ennen hänen naispuolisia kollegojaan. Muut paikalla olleet olivat Elsa Meriluoto, Esteri Hämäläinen, Linda Sonkkila, Katri Blomroos, Seidi Kyläkallio, Aili Noponen, Sylvi Kaskinen ja Ruth Durchman.
Tuulipiirustus tuo mieleen syksyn, mutta päivämäärä on 1.7.1938. Elsalla oli vieraskirjansa mukana Ollila-nimisessä paikassa Karjalankannaksella. Toisaalle tekemissään muistiinpanoissa hän kirjoittaa: "Kesän 1938 vietimme Ollilassa, 4-5 km rajalta. Se tunne koko ajan, että raja liian lähellä -- tykinlaukaukset tärisyttivät maata. Kronstadtissa, joka näkyi hyvin, harjoituksia alinomaa. Alkukesästä tuulista ja koleaa vanhassa, rotanreikiä täynnä olevassa huvinlanröttelössä. Mutta sitten hellettä ihanilla hietikoilla. Kummitädit Noponen ja Värri kävivät meitä katsomassa (katso vieraskirjaa!)." Elsa selvästi tarjosi puuroa kahdelle ystävälleen. Maija Värri on merkinnyt olleensa O-matkalla.
Elsan nimipäivää 1938 juhlittiin vuorokautta varsinaisen nimipäivän jälkeen, 15.10., jotta se olisi osunut lauantaille. Paikalla olivat kymmenen opettajavierasta, Hilja ja Sulo Teittinen sekä Kivekkäät. Sulo Teittinen oli maanmittausinsinööri ja edistyspuoluelainen vaikuttaja Lahdessa, vähän myöhemmin myös kansanedustaja. Etelä-Suomen Sanomat oli tuohon aikaan edistyspuoluelainen lehti, ja Frans Keränenkin oli 1930-luvun taitteessa, ennen siirtymistään Lahteen, ollut saman puolueen puoluesihteeri.
Noposen sääret ovat ainut kuvitus yli viikolla aikaistetuille Kallen päivän kutsuille 19. tammikuuta 1939. Tässä vaiheessa Elsa ja Frans olivat eroamassa, ja Elsa asui Kallen kanssa Tapionkatu 6:ssa. Noponen oli jälleen runoilutuulella:
Kaisa sini-pelleriini!
Siinä hän on aika fiini.
Seidi rajaseudun lapsille kutoo
niin ahkerasti, ett'ei ees silmät putoo.
Elsalta myös työ luistaa,
Kalleansa hän vain muistaa.
Maija ei ole katala,
vaikka ääni hällä on matala.
Tellu ahkerasti nuokkuu kyllä
Armaan sulhon nenäliinan yllä.
Aune uuden asunnon saanut on,
vaikk'on vielä naimaton.
Ja Elsa täydensi (inspiroiden samalla Värrin piirtämään):
Aili näyttelevi sääriä
luisevia muttei vääriä.
Tämän jälkeen suuremmissa kokoontumisissa tulee tauko. Ennen seuraavaa Elsan päivää ja Kallen syntymäpäivää alkoi Keski-Euroopassa sota, ja arvelen tauon johtuneen siitä, että Suomessakin alettiin valmistautua sotaan. Ehkä Elsa lähti jo Tornionjokilaaksoon tai Rautalammelle, ja siellä hän arvatenkin oli talvisodan aikana, jolloin vieraskirjaan ei tehty yhtään merkintää. Kalle oli Torniossa sukulaisten luona. Keväällä 1940, kun oli palattu Lahteen, on kirjaan merkitty uudeksi osoitteeksi Vuorikatu 2. Seuraavat opettajakollegoiden vierailut sijoittuvat saman vuoden syyskuulle, välirauhan aikaan.
15.9.1940 on Maija Värri kuvittanut vieraskirjaan evakkojen vaunun ja siirtoväen radion. Suomi oli tässä välissä kokenut paljon. Opettajat olivat kuitenkin humoristisella tuulella.
Toivottavasti vältyt ylläolevasta uhkasta.
toivoo Maija Värri
Seidi käski kirjoittamaan juuri tähän. Täytyy totella vanhoja opettajia.
Tellervo Levanto
Kuten ylläolevasta näkyy ei hyvä esimerkki pysty kaikkiin.
Seidi Kyläkallio
Näin arvostelujen aikana en todellakaan keksi mitään "muistovärssyä"-
Aili Noponen
Onnea Elsanpäivän johdosta sitten kun se tulee!
Maija Värri
Värrin, Noposen, Kyläkallion ja Levannon lisäksi paikalla olivat Katri Blomroos, Linda Sonkkila, Aune Säippä, Ruth Durchman, Esteri Hämäläinen, Alli Luoma, Sylvi Kaskinen ja Pastori eli Martti Vähälä.
Elsalla oli vajaat neljä viikkoa synnytykseen, kun neljäntenä päivänä lokakuuta kylään tulivat Kaskinen, Värri, Kyläkallio ja Anni Laito. Mitä Värrin tämänkertainen kuva esittää? Keskellä olevassa taitetussa paperissa tai liinassa on kysymysmerkki. On mahdollista, että tämä suppeamman joukon kokoontuminen pidettiin siltä varalta, ettei Elsa nimipäivänään enää kykenisi järjestämään kutsuja.
Mutta hän pystyi. Elsan päivänä 14. lokakuuta Aleksanterinkadulla oli näet kahvipannu kuumana ja kuusi vierasta saapui. Kahvikupeista nousevan höyryn seasta kurkistavat vauvan kasvot.
Lapsi syntyi 29.10.1937 ja sai nimekseen Kaarlo. Samalla kalenteriin tuli kaksi uutta vierailupäivää, Kallen syntymäpäivä ja nimipäivä. Jälkimmäinen on 28. tammikuuta.
Maija Värri on kuvannut lapsen kastemekossa, sillä kyseessä todella oli kastejuhla. Nimensä tähän ovat kirjoittaneet useat kummit, vaikka kärjessä on Pohjolan Sanomien päätoimittaja ja vajaata vuotta aikaisemmin opetusministerinä aloittanut Uuno Hannula ja hänen vaimonsa. Perimätiedon mukaan Hannula oli vain epävirallinen kummi, sillä hän ei ollut käynyt rippikoulua. Hän oli sukua Elsalle tämän äidin kautta, mutta hän oli myös Fransin kollega. Nämä olivat olleet yhdessä ainakin edellä mainitulla vuoden 1934 lehtimiesten matkalla Neuvostoliittoon. Elsan opettajakollegoista kummeiksi pyydettiin –– ketkä muut kuin Aili Noponen ja Maija Värri. Kasteen suoritti tyttölyseon uskonnonopettaja Martti Vähälä, mikä selittää, että hänen nimensä on kolmantena ennen hänen naispuolisia kollegojaan. Muut paikalla olleet olivat Elsa Meriluoto, Esteri Hämäläinen, Linda Sonkkila, Katri Blomroos, Seidi Kyläkallio, Aili Noponen, Sylvi Kaskinen ja Ruth Durchman.
Elsan nimipäivää 1938 juhlittiin vuorokautta varsinaisen nimipäivän jälkeen, 15.10., jotta se olisi osunut lauantaille. Paikalla olivat kymmenen opettajavierasta, Hilja ja Sulo Teittinen sekä Kivekkäät. Sulo Teittinen oli maanmittausinsinööri ja edistyspuoluelainen vaikuttaja Lahdessa, vähän myöhemmin myös kansanedustaja. Etelä-Suomen Sanomat oli tuohon aikaan edistyspuoluelainen lehti, ja Frans Keränenkin oli 1930-luvun taitteessa, ennen siirtymistään Lahteen, ollut saman puolueen puoluesihteeri.
Siinä hän on aika fiini.
Seidi rajaseudun lapsille kutoo
niin ahkerasti, ett'ei ees silmät putoo.
Elsalta myös työ luistaa,
Kalleansa hän vain muistaa.
Maija ei ole katala,
vaikka ääni hällä on matala.
Tellu ahkerasti nuokkuu kyllä
Armaan sulhon nenäliinan yllä.
Aune uuden asunnon saanut on,
vaikk'on vielä naimaton.
Ja Elsa täydensi (inspiroiden samalla Värrin piirtämään):
Aili näyttelevi sääriä
luisevia muttei vääriä.
Tämän jälkeen suuremmissa kokoontumisissa tulee tauko. Ennen seuraavaa Elsan päivää ja Kallen syntymäpäivää alkoi Keski-Euroopassa sota, ja arvelen tauon johtuneen siitä, että Suomessakin alettiin valmistautua sotaan. Ehkä Elsa lähti jo Tornionjokilaaksoon tai Rautalammelle, ja siellä hän arvatenkin oli talvisodan aikana, jolloin vieraskirjaan ei tehty yhtään merkintää. Kalle oli Torniossa sukulaisten luona. Keväällä 1940, kun oli palattu Lahteen, on kirjaan merkitty uudeksi osoitteeksi Vuorikatu 2. Seuraavat opettajakollegoiden vierailut sijoittuvat saman vuoden syyskuulle, välirauhan aikaan.
15.9.1940 on Maija Värri kuvittanut vieraskirjaan evakkojen vaunun ja siirtoväen radion. Suomi oli tässä välissä kokenut paljon. Opettajat olivat kuitenkin humoristisella tuulella.
Toivottavasti vältyt ylläolevasta uhkasta.
toivoo Maija Värri
Seidi käski kirjoittamaan juuri tähän. Täytyy totella vanhoja opettajia.
Tellervo Levanto
Kuten ylläolevasta näkyy ei hyvä esimerkki pysty kaikkiin.
Seidi Kyläkallio
Näin arvostelujen aikana en todellakaan keksi mitään "muistovärssyä"-
Aili Noponen
Onnea Elsanpäivän johdosta sitten kun se tulee!
Maija Värri
*
Poikkeukselliset ajat jatkuivat, eikä vierailuja tehty aiemmin juhlan aihetta antaneina syntymä- ja nimipäivinä. Vappuna 1941 kävivät Elsan luona Alli Luoma ja Aune-sisko kiittäen "simasta, tippaleivistä, kahvista y.m."
Viikkoa ennen jatkosodan alkua eli kesäkuussa 1941 ainakin Kalle evakuoitiin Elsan toisen siskon Salmen luokse Rautalammelle. Siellä vietettiin joulu. Mielenkintoista kyllä, Elsan opettajakollega Linda Sonkkila oli Rautalammella jouluvieraana.
Kiitos ruokapöydästä, joka oli kuin "vanhaan hyvään aikaan".* Kohokohta oli kuitenkin Kallen riemu joulupukin tultua ja mentyä.
Linda Sonkkila
(* voita ei ollut! Inkeri toi aattoa vasten yöllä kahvikupillisen riisiä.)
Lisäys voin puutteesta näyttää Elsan käsialalla tehdyltä. Inkeri oli jälleen yksi Elsan monista siskoista.
Paluu Lahteen tapahtui loppiaisena, ja marraskuun ensimmäisenä 1942 Vuorikatu 2:ssa vierailivat Aili Noponen, Katri Blomroos ja Seidi Kyläkallio. Mutta Maija Värri ei ollut mukana, joten ei ole piirustustakaan.
Seuraava Värrin piirros löytyy toukokuulta 1942. Hän on piirtänyt Kallen postiljoonina, mutta pyytää anteeksi, että kuvasi tämän liian aikavaksi. Hän myös kiittää ruoasta. Ilmiö, joka toistui usein sota-aikana ja jatkui vielä sen jälkeen. Kevät oli pitkällä ja kesä tulossa. Onko Värri kuvannut ihmisiä hoitamassa palstojaan vai vain siistimässä pihaa? Veikkaan ensin mainittua.
Vuonna 1942 päästiin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen viettämään Elsan päivää. Samaan aikaan suursodan rintamilla lähestyttiin konfliktin käännöspistettä, sillä pian tämän jälkeen puna-armeija löisi saksalaiset Stalingradissa ja kansainyhteisön joukot voittaisivat El Alameinissa. Saksa liittolaisineen kärsisi siitä lähtien tappioita joka rintamalla.
Mutta palatkaamme Lahteen, jossa ei vielä voitu tietää, että kovin olisi edessä, vaikka jotkut varmaan aavistivat.
Sivun oikeaan laitaan Maija Värri piirsi amppelikukan, joka roikkuu koko nimilistan korkuisesta ketjusta. Loppuun on joku kirjoittanut korostetun selvin kirjaimin "Kiitos Kahvista y.m." Kahvi ei sota-ajan Suomessa ollut jokapäiväinen nautinto. Veikkaan, että Elsa sai tiettyjä harvinaisiksi käyneitä elintarvikkeita sukulaisiltaan Ylitorniolta ja Torniosta, ja nämä puolestaan hankkivat ne rajan yli Ruotsista.
Kummitädit pääsivät juhlistamaan Kallen viisivuotispäiviä lokakuun lopussa 1942, ja Värri tuotti pojalle ajan henkeen sopivan kuvan. Panssarivaunu tulittaa turvallisesti lasten päiden ylitse.
Elsan päivän kuva lokakuulta 1943 kertoo jälleen jotakin opettajien ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä. Joukossa on aivan uusia nimiä: Lyyli Murtti, Maiju Pennanen, Irma Rusila ja Sylvi Taponen. Lisäksi Elsan sisko Aune on mennyt naimisiin ja kirjoittaa sukunimekseen nyt Heini. Aune todella oli mustahiuksinen, kuten piirros antaa ymmärtää. Maija Värri on kuvannut itsensä takaapäin ja kynä kädessä.
Kallen syntymäpäivillä 29.10.1942 olivat kummit Noponen ja Värri sekä täti Aune. Piirustusta ei kuitenkaan tällä kertaa tuotettu. Kutsuilla olivat myös "talon lapset" (lainausmerkit vieraskirjassakin) Matti Haristo, Inga, Ann-Mari Mesterton ja Kikka Silander. Merkinnät jättävät epäselväksi, oliko Ingankin sukunimi Mesterton.
Jatkosodan viimeisen vuoden tammikuussa Lahdessa juhlittiin vielä Kallen päivää. Lapsia ei ehkä ollut läsnä aivan yhtä suurta joukkoa kuin Maija Värri on piirtänyt, mutta "talon lapset" olivat jälleen vieraina. Heitä ei tällä kertaa ole lueteltu. Värrin ja Noposen lisäksi opettajista kutsun oli saanut Seidi Kyläkallio, jonka tämän omien sanojen mukaan "Kalle onneksi pyysi".
Keväällä 1944 Elsalla oli terveysongelmia, joiden takia hän oli poissa Lahdesta. Hän on liimannut vieraskirjaan kirjeen, jossa on terveisiä useilta hänen kollegoiltaan, mm. Aili Noposelta:
Olen niin iloinen, kun kaikki meni hyvin. Olisi hauska käydä katsomassa sinua, mutta aika ei kai anna myöten. Parane pikaisesti. Syd. terveisin Aili.
Seuraavalta sivulta käy ilmi selvin sanoin, että Elsa oli kesällä 1944 Ylitorniolla, johon hän aikoi poikansa kanssa asettua. Teen joskus erillisen blogijulkaisun vieraskirjan sotaa ja sodanaikaisia oloja kommentoivista merkinnöistä. Tässä riittää, kun totean, että Elsa noteeraa vieraskirjassa jatkosodan päätöksen ja varsin dramaattiset Lapin sodan tapahtumat Ylitorniolla. Hänet ja Kalle evakuoitiin lokakuussa Ruotsin puolelle. Marraskuun alussa he kuitenkin olivat jälleen Lahdessa.
Vieraskirjaan on vuoden 1945 alussa liimattu Seidi Kyläkallion koneella kirjoittama värssy, joka valittaa, että edellisen Elsan päivän ja Kallen syntymäpäivän juhlinta oli jäänyt väliin.
Lokakuussa Elsa missä seikkailikaan mailla
Opettajakuntaparka kahvia on vailla
Elsan luona totuttu on kakkuun sekä pullaan
Kallen päivä muistetaan ja silloin kyllä tullaan.
Mutta Kallen päivänä ei voitu mennä Vuorikadulle. Tammi–helmikuun vaihteen merkinnät ovat hieman sekavia, mutta tulkitsen, että vieraskirja on 28.1.1945 ollut mukana koululla, jossa siihen on puolestaan liimattu viereinen, Maija Värrin tekemä kortti.
Viereen on kirjoitettu: "Päivät 28/1 juotiin koululla Kallen yskän vuoksi." Maija Värri on lisännyt oman lorunsa:
Minäpä olen se pikkuinen poika
Äidin oma Kalle
Aunen mussu
ja Ailin tassu
ja Maijan pikku Nalle
Ydinryhmä Värri, Noponen ja Blomroos piti kuitenkin saada tervehtimään Kallea, ja niinpä he tulivat 2. helmikuuta. Aili Noponen kirjoitti:
Me kummitädit joimme koululla jo yhdet kahvit ja nyt olemme toisilla Kallen päivillä oikein "paikan päällä".
Huhtikuun 15. päivänä, oletettavasti ylioppilaskirjoitusten aikaan tai heti niiden päätyttyä, Elsa kestitsi jälleen kollegoitaan. Vieraiden kiitoksista voi päätellä, etteivät kaikki kuitenkaan saapuneet samaan aikaan.
Allin ja omasta puolestani syd. kiitokset erittäin herkullisesta päivällisestä!
Esteri Hämäläinen
Päivällisestä emme Maijan kanssa voi kiittää, sitä enemmän kiitämme herkullisesta jälkiruuasta ja kahvista.
Aili Noponen
Onneksi minullekin oli jätetty jälkiruokaa. Kiitos!
Seidi
Kesällä 1945 Elsa oli taas Ylitorniolla, jonne hän sai 6.8. päivätyn kortin kollegoiltaan. Nämä olivat Seidi Kyläkallion vieraina Turun seudulla.
Elsa hei!
Meillä on täällä Tyttölyseon opettajien (huomattavimpien) kesäkokous ja siksi kaipaamme sinua. Olemme nauttineet Seidin herkuista, uineet, heittäneet kuperkeikkaa y.m. Toivottavasti olet jaksanut hyvin, terveiset kummipojalle! Aili
Terve! Olemme opintomatkalla huvilarakennustaiteen alalla y.m. Lähdemme Airistoon, olisitpa vaan mukana – vaikka sää on epävakainen tänään. Meillä on ollut ihanat päivät täällä. Voi hyvin sinä ja Kalle. Toivoo Maija
Kyllä täällä on ihanaa, aurinkoa, vettä, hyvää ruokaa ja tietenkin hauskaa seuraa. Minä en kylläkään ole heittänyt kuperkeikkaa, eräs paikka, arvaat kyllä mikä, ei suostunut nousemaan. Joko te pian alatte siirtyä etelään? Koulu todennäköisesti alkaa suunniteltua myöhemmin. Paljon terveisiä itsellesi, Kallelle ja Heinille! Alli
(Pakottavat minut tunnustamaan, että olen maistanut likööriä. Huom en juonut!!)
Mainiota kun on saanut luokseen mieleistään ja vertaistaan (!) seuraa ja lisäksi tyytyväisiä vieraita, jotka toivat tullessaan uuden kesän. Sinä sopisit joukkoon, vahinko että välissämme on niin monta peninkulmaa. Hyvää loppukesää ja aurinkoa sinulle ja Kallelle! Seidi
Elsan päivän kahveille tuli kolmetoista opettajaa ja näiden puolisoa 15.10.1945, mutta koska Aili Noponen oli silloin äitinsä hautajaisissa, tulivat hän ja Maija Värri parin muun kollegan kanssa vasta seuraavana päivänä. Värri ei silloin piirtänyt mitään.
Kallen kahdeksanvuotispäivänä Värri otti jälleen kynän käteensä piirtääkseen. On ilmeistä, että kuperkeikoilla oli aivan erityinen merkitys tässä tuttavapiirissä. Vieraskirjan sivulle on lisäksi liimattu osin kuperkeikkakuvan peittävä syntymäpäiväjuhlien kutsukortti. En tiedä, onko sekin Maija Värrin piirtämä, mutta julkaisen sen alla.
27. helmikuuta 1945 Aili Noponen kirjoitti vieraskirjaan:
Olemme olleet koko perhe täällä hiihtoloman aikana etukäteen laskiaishernesoppaa y.m. syömässä, oikein päivälliskutsuilla, kiitän siis koko perheen puolesta, Maijan myös, joka jo meni.
Värrin hauska noitanukkea kuvaava piirustus vieraskirjassa sijoittuu vuoden 1946 pääsiäiselle. Noposen lisäys "vaikkei akkaa syntynytkään" viitannee johonkin, jota kutsuilla tehtiin. Ehkä siellä askarreltiin.
Kesäkuun toisena päivänä Elsa jälleen tarjosi ruokaa opettajatovereilleen. Noponen ja Värri kirjoittivat vieraskirjaan:
Kiitos, ties kuinka monennen kerran, herkullisesta ateriasta! Aiheena oli kutsuvieras Turusta ja Kallen muotokuvan paljastus taiteilijan läsnäollessa.
Juu, kiitos ja hyvää kesää!
Kun Elsa oli vielä kerran palannut Lahteen, kävivät Värri ja Noponen päivällisellä syyskuun lopussa, ja ensin mainittu piirsi vieraskirjaan oravia ja kissoja.
Lokakuun 14. päivänä pidettiin tavanomainen Elsan päivän tilaisuus, johon tuli yksitoista vierasta mutta Värri ei. Esteri Hämäläinen ja Noponen kävivät vielä uudelleen 25.10.
Elsalla oli loppuvuodesta 1946 terveyshuolia. Kahta päivää ennen joulua Värri ja Noponen kävivät katsomassa jalkavaivaista ystäväänsä. Värri piirsi toipilaan ja kirjotti värssyn.
Kuinka Elsa voipi?
– yhä kipee koipi –
Pian parantua pitää
Toivomme nyt sitää.
Tyttölyseon huomattavimpien opettajien ryhmä oli nyt kuitenkin hajoamassa. Seidi von Hellens oli jo vaihtanut maisemia ja Elsa itse oli kohta tekevä niin. Sitä ennen kuitenkin Maija Värri ehti siirtyä Heinolan seminaarin. Hänen kunniakseen koululla järjestettiin jäähyväisjuhla, josta Etelä-Suomen Sanomat kertoi melko seikkaperäisesti.
Syksyllä 1947 Elsa ei enää palannut Lahteen, vaan hän oli siirtynyt juuri toimintansa aloittaneen Ylitornion yhteiskoulun ensimmäiseksi rehtoriksi.
2.9. hänen entiset työtoverinsa lähettivät Elsalle kortin, jonka kuva esittää Lahden kaupunkia. Allekirjoittaneissa oli jo monta uutta nimeä, mutta melkein kaikki olivat ehtineet kirjoittaa nimensä myös Elsan vieraskirjaan ainakin kerran: Laila Saarilahti, Rakel Suominen, Marja Voionmaa, Vappu Joukahainen. Lisäksi oli Martinus-niminen allekirjoittaja, josta en tiedä mitään muuta. Varmasti juuri Voionmaa oli korvannut Elsan kieltenopettajana, sillä Elsa Meriluoto kirjoitti korttiin: "Kelpo joukkomme, jossa Sinun kohdallasi on Marja, lähettää Sinulle hiukan haikeat terveisensä."
Lokakuussa Elsa muisti tyttölyseon opettajia lähetyksellä, jonka joku matkalainen saattoi toimittaa henkilökohtaisesti. Joka tapauksessa 14.10., Elsan päivänä, tyttölyseon tittelein varustetulle kirjepaperille, jota on säilytetty vieraskirjan välissä, on kynäilty seuraavat kiitokset.
Elsa, Elsa!
Ah, minkä mieluisen yllätyksen valmistit, hyvät kahvit! Kiitos, kiitos! Kirjoitan pian lisää kiittääkseni itselleni tulleesta paketista.
Elsa kaima
Oi, kiitos, kiitos, Minna Canth! Aili
Oi, kuinka hyvää! 2 pullapalasta j.n.e. Syd. kiitos! Esteri ja Rakel sekä Vappu
Jos olisin ilmojen lintu laulavainen – – – – Sylvi
Välitunnin tovin mässäilimme kovin! Laila
Kiitos kahvista ja kakuista
uusi piirustus
Kiitos yllätyksestäsi
Aune
Olo on kestin jälkeen niin hyvä!
Onnea sinne ja kiitoksein syvä!
Pirkko
Kiitoksiin, runoihin ja lauluihin yhtyy Sijais-Marja
ynnä bologistinsa [?] Sirkka
Ihastuttavaa, Elsa, kardemummat ja kanelit. Kiitos! Terveisiä Kallelle. Elsa ei sanonut minulle, että rahat piti viedä pankkiin. Senvuoksi lähetin ne sinulle. Kyllä selvitys tulee pian. Tuhansin terveisin
Alli
Jumalan siunausta toivottaen sydämellisin kiitoksin ja terveisin
Signe
Lindan terveiset liitetään täten mukaan.
Todennäköisin selitys sille, että Aili Noponen kutsui kirjeessä Elsaa Minna Canthiksi, on niin sanottu Minnan salonki eli kulttuurivaikuttajien piiri, joka vuosien ajan kokoontui Kuopiossa Minna Canthin luona. Noponen luultavasti rinnasti sen ja Elsan luona vuosia jatkuneet tapaamiset, jotka kuitenkin nyt olivat päättyneet. Uusi piirustus on epäilemättä Maija Värrin korvaaja. Rahoja koskeva maininta tarkoittanee, että Elsalla oli vielä palkkasaatavia Lahdesta.
Joulukuussa 1947 Elsa sai kirjeen Esteri Hämäläiseltä Lahdesta. Vieraskirjan väliin on leikelty otteita kirjeestä, ja Elsa itse on myöhemmin lisännyt siihen:
Ote Esteri Hämäläisen kirjeestä. Hän oli ensin koulun rehtori ja sitten opettajatoveri koko Lahdessa oloni ajan. + syksyllä 1948.
Kirje kertoo vanhan polven väistymisestä ja uuden aikakauden alusta koulun opettajakunnassa.
Rakas Elsa!
Ajattelen, että vaikka rakastamallasi kotiseudullasi et ehkä Lahtea kaipaakaan, niin varmasti vanha koulusi sinua kiinnostaa edelleenkin.
Oi miten koulu on vieras – tuntuu kuin saisi hakea, ennenkuin löytää vanhoja hyviä tovereitaan. Sinä, rakas Elsa, puutut meiltä kaikkialla – minusta tuntuu, että op. huoneessa ei enää voi puhua mistään muusta kuin koulusta. Sinun avarakatseinen maailmankäsityksesi ja monet intressisi, sekä lämmin sydämesi, merkitsi paljon keskellämme.
Mutta Värri ja Noponen kävivät vielä kerran Elsan luona – Ylitorniolla! Tämä on samalla vieraskirjan viimeinen merkintä, jossa vanhat opettajatoverit esiintyvät, ja se on maaliskuun 22. päivältä 1948. He olivat menossa Ylläkselle hiihtämään ja poikkesivat Elsan ja Kallen luona "Elsassissa", joksi taloa kutsuttiin.
Noponen kirjoitti (käyttäen vieraspaikkakuntalaiselta kalskahtavaa sisäpaikallissijaa paikannimestä):
Täällä Ylitorniossakaan emme ole Elsaa jättäneet rauhaan, vaan syöksyneet tänne Elsan tunnettua vieraanvaraisuutta nauttimaan. Suuret kiitokset taas.
Värri lisäsi:
Sumu peittää vaarat ja lumi maan
Elsa loistaa kirkkauttaan
Noihin sanoihin on hyvä päättää tämä vieraskirjamerkinnöistä koostuva kertomus.
Alla on lista Lahden tyttölyseon opettajista ja todennäköisistä opettajista, jotka vierailivat Elsan luona vuosina 1932–1948. Nimen jälkeen suluissa on vieraskirjasta todennettavien vierailujen määrä. Elsan siskon Aunen tapauksessa luvussa ovat mukana vain käynnit muiden opettajien kanssa, sillä Aune luonnollisesti kävi usein muutenkin.
Aili Noponen (39)
Maija Värri (38)
Katri Blomroos (23)
Seidi von Hellens (os. Kyläkallio) (21)
Esteri Hämäläinen (13)
Aune Heini (os. Säippä) (12)
Linda Sonkkila (10)
Sylvi Kaskinen (9)
Ruth Durchman (6)
Elsa Meriluoto (6)
Martti Vähälä (6)
Karin von Pfaler (os. Räikkönen) (4)
Sirkka Kauppi (3)
Tellervo Levanto (3)
Maiju Pennanen (3)
Irma Rusila (3)
Rakel Suominen (3)
Elsa Vartiainen (3)
Vappu Joukahainen (2)
Anni Laito (2)
Sirkka Lepistö (2)
Lilli Paatero (2)
Mielikki Perttilä (2)
Aino-Saimi Ryynänen (2)
Eva Räihä (2)
Laila Saarilahti (2)
Sylvi Tapionlinna (2)
Sylvi Taponen (2)
Karin Björklund (1)
Fanny Haristo (1)
A. J. Heikkala (1)
Hilma Immonen (1)
Meti Levander (1) [etunimi epävarma]
Lyyli Murtti (1)
Aili Pamppunen (1)
Elvi Päivänsalo (1)
Sirkka Saraniitty (1)
Nina Silander (1)
Helvi Söderman (1)
Tuija Vepsäläinen (1)
Marja Voionmaa (1)
Aino Vihma (1)
Aulis Zidbäck (1)
Viikkoa ennen jatkosodan alkua eli kesäkuussa 1941 ainakin Kalle evakuoitiin Elsan toisen siskon Salmen luokse Rautalammelle. Siellä vietettiin joulu. Mielenkintoista kyllä, Elsan opettajakollega Linda Sonkkila oli Rautalammella jouluvieraana.
Kiitos ruokapöydästä, joka oli kuin "vanhaan hyvään aikaan".* Kohokohta oli kuitenkin Kallen riemu joulupukin tultua ja mentyä.
Linda Sonkkila
(* voita ei ollut! Inkeri toi aattoa vasten yöllä kahvikupillisen riisiä.)
Lisäys voin puutteesta näyttää Elsan käsialalla tehdyltä. Inkeri oli jälleen yksi Elsan monista siskoista.
Paluu Lahteen tapahtui loppiaisena, ja marraskuun ensimmäisenä 1942 Vuorikatu 2:ssa vierailivat Aili Noponen, Katri Blomroos ja Seidi Kyläkallio. Mutta Maija Värri ei ollut mukana, joten ei ole piirustustakaan.
Seuraava Värrin piirros löytyy toukokuulta 1942. Hän on piirtänyt Kallen postiljoonina, mutta pyytää anteeksi, että kuvasi tämän liian aikavaksi. Hän myös kiittää ruoasta. Ilmiö, joka toistui usein sota-aikana ja jatkui vielä sen jälkeen. Kevät oli pitkällä ja kesä tulossa. Onko Värri kuvannut ihmisiä hoitamassa palstojaan vai vain siistimässä pihaa? Veikkaan ensin mainittua.
*
Vuonna 1942 päästiin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen viettämään Elsan päivää. Samaan aikaan suursodan rintamilla lähestyttiin konfliktin käännöspistettä, sillä pian tämän jälkeen puna-armeija löisi saksalaiset Stalingradissa ja kansainyhteisön joukot voittaisivat El Alameinissa. Saksa liittolaisineen kärsisi siitä lähtien tappioita joka rintamalla.
Mutta palatkaamme Lahteen, jossa ei vielä voitu tietää, että kovin olisi edessä, vaikka jotkut varmaan aavistivat.
Sivun oikeaan laitaan Maija Värri piirsi amppelikukan, joka roikkuu koko nimilistan korkuisesta ketjusta. Loppuun on joku kirjoittanut korostetun selvin kirjaimin "Kiitos Kahvista y.m." Kahvi ei sota-ajan Suomessa ollut jokapäiväinen nautinto. Veikkaan, että Elsa sai tiettyjä harvinaisiksi käyneitä elintarvikkeita sukulaisiltaan Ylitorniolta ja Torniosta, ja nämä puolestaan hankkivat ne rajan yli Ruotsista.
Elsan päivän kuva lokakuulta 1943 kertoo jälleen jotakin opettajien ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä. Joukossa on aivan uusia nimiä: Lyyli Murtti, Maiju Pennanen, Irma Rusila ja Sylvi Taponen. Lisäksi Elsan sisko Aune on mennyt naimisiin ja kirjoittaa sukunimekseen nyt Heini. Aune todella oli mustahiuksinen, kuten piirros antaa ymmärtää. Maija Värri on kuvannut itsensä takaapäin ja kynä kädessä.
*
Kallen syntymäpäivillä 29.10.1942 olivat kummit Noponen ja Värri sekä täti Aune. Piirustusta ei kuitenkaan tällä kertaa tuotettu. Kutsuilla olivat myös "talon lapset" (lainausmerkit vieraskirjassakin) Matti Haristo, Inga, Ann-Mari Mesterton ja Kikka Silander. Merkinnät jättävät epäselväksi, oliko Ingankin sukunimi Mesterton.
Jatkosodan viimeisen vuoden tammikuussa Lahdessa juhlittiin vielä Kallen päivää. Lapsia ei ehkä ollut läsnä aivan yhtä suurta joukkoa kuin Maija Värri on piirtänyt, mutta "talon lapset" olivat jälleen vieraina. Heitä ei tällä kertaa ole lueteltu. Värrin ja Noposen lisäksi opettajista kutsun oli saanut Seidi Kyläkallio, jonka tämän omien sanojen mukaan "Kalle onneksi pyysi".
Keväällä 1944 Elsalla oli terveysongelmia, joiden takia hän oli poissa Lahdesta. Hän on liimannut vieraskirjaan kirjeen, jossa on terveisiä useilta hänen kollegoiltaan, mm. Aili Noposelta:
Olen niin iloinen, kun kaikki meni hyvin. Olisi hauska käydä katsomassa sinua, mutta aika ei kai anna myöten. Parane pikaisesti. Syd. terveisin Aili.
Seuraavalta sivulta käy ilmi selvin sanoin, että Elsa oli kesällä 1944 Ylitorniolla, johon hän aikoi poikansa kanssa asettua. Teen joskus erillisen blogijulkaisun vieraskirjan sotaa ja sodanaikaisia oloja kommentoivista merkinnöistä. Tässä riittää, kun totean, että Elsa noteeraa vieraskirjassa jatkosodan päätöksen ja varsin dramaattiset Lapin sodan tapahtumat Ylitorniolla. Hänet ja Kalle evakuoitiin lokakuussa Ruotsin puolelle. Marraskuun alussa he kuitenkin olivat jälleen Lahdessa.
Vieraskirjaan on vuoden 1945 alussa liimattu Seidi Kyläkallion koneella kirjoittama värssy, joka valittaa, että edellisen Elsan päivän ja Kallen syntymäpäivän juhlinta oli jäänyt väliin.
Lokakuussa Elsa missä seikkailikaan mailla
Opettajakuntaparka kahvia on vailla
Elsan luona totuttu on kakkuun sekä pullaan
Kallen päivä muistetaan ja silloin kyllä tullaan.
Viereen on kirjoitettu: "Päivät 28/1 juotiin koululla Kallen yskän vuoksi." Maija Värri on lisännyt oman lorunsa:
Minäpä olen se pikkuinen poika
Äidin oma Kalle
Aunen mussu
ja Ailin tassu
ja Maijan pikku Nalle
Ydinryhmä Värri, Noponen ja Blomroos piti kuitenkin saada tervehtimään Kallea, ja niinpä he tulivat 2. helmikuuta. Aili Noponen kirjoitti:
Me kummitädit joimme koululla jo yhdet kahvit ja nyt olemme toisilla Kallen päivillä oikein "paikan päällä".
*
Huhtikuun 15. päivänä, oletettavasti ylioppilaskirjoitusten aikaan tai heti niiden päätyttyä, Elsa kestitsi jälleen kollegoitaan. Vieraiden kiitoksista voi päätellä, etteivät kaikki kuitenkaan saapuneet samaan aikaan.
Allin ja omasta puolestani syd. kiitokset erittäin herkullisesta päivällisestä!
Esteri Hämäläinen
Päivällisestä emme Maijan kanssa voi kiittää, sitä enemmän kiitämme herkullisesta jälkiruuasta ja kahvista.
Aili Noponen
Onneksi minullekin oli jätetty jälkiruokaa. Kiitos!
Seidi
Kesällä 1945 Elsa oli taas Ylitorniolla, jonne hän sai 6.8. päivätyn kortin kollegoiltaan. Nämä olivat Seidi Kyläkallion vieraina Turun seudulla.
Elsa hei!
Meillä on täällä Tyttölyseon opettajien (huomattavimpien) kesäkokous ja siksi kaipaamme sinua. Olemme nauttineet Seidin herkuista, uineet, heittäneet kuperkeikkaa y.m. Toivottavasti olet jaksanut hyvin, terveiset kummipojalle! Aili
Terve! Olemme opintomatkalla huvilarakennustaiteen alalla y.m. Lähdemme Airistoon, olisitpa vaan mukana – vaikka sää on epävakainen tänään. Meillä on ollut ihanat päivät täällä. Voi hyvin sinä ja Kalle. Toivoo Maija
Kyllä täällä on ihanaa, aurinkoa, vettä, hyvää ruokaa ja tietenkin hauskaa seuraa. Minä en kylläkään ole heittänyt kuperkeikkaa, eräs paikka, arvaat kyllä mikä, ei suostunut nousemaan. Joko te pian alatte siirtyä etelään? Koulu todennäköisesti alkaa suunniteltua myöhemmin. Paljon terveisiä itsellesi, Kallelle ja Heinille! Alli
(Pakottavat minut tunnustamaan, että olen maistanut likööriä. Huom en juonut!!)
Mainiota kun on saanut luokseen mieleistään ja vertaistaan (!) seuraa ja lisäksi tyytyväisiä vieraita, jotka toivat tullessaan uuden kesän. Sinä sopisit joukkoon, vahinko että välissämme on niin monta peninkulmaa. Hyvää loppukesää ja aurinkoa sinulle ja Kallelle! Seidi
*
Kallen kahdeksanvuotispäivänä Värri otti jälleen kynän käteensä piirtääkseen. On ilmeistä, että kuperkeikoilla oli aivan erityinen merkitys tässä tuttavapiirissä. Vieraskirjan sivulle on lisäksi liimattu osin kuperkeikkakuvan peittävä syntymäpäiväjuhlien kutsukortti. En tiedä, onko sekin Maija Värrin piirtämä, mutta julkaisen sen alla.
27. helmikuuta 1945 Aili Noponen kirjoitti vieraskirjaan:
Olemme olleet koko perhe täällä hiihtoloman aikana etukäteen laskiaishernesoppaa y.m. syömässä, oikein päivälliskutsuilla, kiitän siis koko perheen puolesta, Maijan myös, joka jo meni.
Värrin hauska noitanukkea kuvaava piirustus vieraskirjassa sijoittuu vuoden 1946 pääsiäiselle. Noposen lisäys "vaikkei akkaa syntynytkään" viitannee johonkin, jota kutsuilla tehtiin. Ehkä siellä askarreltiin.
Kesäkuun toisena päivänä Elsa jälleen tarjosi ruokaa opettajatovereilleen. Noponen ja Värri kirjoittivat vieraskirjaan:
Kiitos, ties kuinka monennen kerran, herkullisesta ateriasta! Aiheena oli kutsuvieras Turusta ja Kallen muotokuvan paljastus taiteilijan läsnäollessa.
Juu, kiitos ja hyvää kesää!
Kutsuvieras Turusta tuskin oli kukaan muu kuin Seidi von Hellens, joka myös oli paikalla.
Kun Elsa oli vielä kerran palannut Lahteen, kävivät Värri ja Noponen päivällisellä syyskuun lopussa, ja ensin mainittu piirsi vieraskirjaan oravia ja kissoja.
Lokakuun 14. päivänä pidettiin tavanomainen Elsan päivän tilaisuus, johon tuli yksitoista vierasta mutta Värri ei. Esteri Hämäläinen ja Noponen kävivät vielä uudelleen 25.10.
Elsalla oli loppuvuodesta 1946 terveyshuolia. Kahta päivää ennen joulua Värri ja Noponen kävivät katsomassa jalkavaivaista ystäväänsä. Värri piirsi toipilaan ja kirjotti värssyn.
Kuinka Elsa voipi?
– yhä kipee koipi –
Pian parantua pitää
Toivomme nyt sitää.
Syksyllä 1947 Elsa ei enää palannut Lahteen, vaan hän oli siirtynyt juuri toimintansa aloittaneen Ylitornion yhteiskoulun ensimmäiseksi rehtoriksi.
2.9. hänen entiset työtoverinsa lähettivät Elsalle kortin, jonka kuva esittää Lahden kaupunkia. Allekirjoittaneissa oli jo monta uutta nimeä, mutta melkein kaikki olivat ehtineet kirjoittaa nimensä myös Elsan vieraskirjaan ainakin kerran: Laila Saarilahti, Rakel Suominen, Marja Voionmaa, Vappu Joukahainen. Lisäksi oli Martinus-niminen allekirjoittaja, josta en tiedä mitään muuta. Varmasti juuri Voionmaa oli korvannut Elsan kieltenopettajana, sillä Elsa Meriluoto kirjoitti korttiin: "Kelpo joukkomme, jossa Sinun kohdallasi on Marja, lähettää Sinulle hiukan haikeat terveisensä."
*
Lokakuussa Elsa muisti tyttölyseon opettajia lähetyksellä, jonka joku matkalainen saattoi toimittaa henkilökohtaisesti. Joka tapauksessa 14.10., Elsan päivänä, tyttölyseon tittelein varustetulle kirjepaperille, jota on säilytetty vieraskirjan välissä, on kynäilty seuraavat kiitokset.
Elsa, Elsa!
Ah, minkä mieluisen yllätyksen valmistit, hyvät kahvit! Kiitos, kiitos! Kirjoitan pian lisää kiittääkseni itselleni tulleesta paketista.
Elsa kaima
Oi, kiitos, kiitos, Minna Canth! Aili
Oi, kuinka hyvää! 2 pullapalasta j.n.e. Syd. kiitos! Esteri ja Rakel sekä Vappu
Jos olisin ilmojen lintu laulavainen – – – – Sylvi
Välitunnin tovin mässäilimme kovin! Laila
Kiitos kahvista ja kakuista
uusi piirustus
Kiitos yllätyksestäsi
Aune
Olo on kestin jälkeen niin hyvä!
Onnea sinne ja kiitoksein syvä!
Pirkko
Kiitoksiin, runoihin ja lauluihin yhtyy Sijais-Marja
ynnä bologistinsa [?] Sirkka
Ihastuttavaa, Elsa, kardemummat ja kanelit. Kiitos! Terveisiä Kallelle. Elsa ei sanonut minulle, että rahat piti viedä pankkiin. Senvuoksi lähetin ne sinulle. Kyllä selvitys tulee pian. Tuhansin terveisin
Alli
Jumalan siunausta toivottaen sydämellisin kiitoksin ja terveisin
Signe
Lindan terveiset liitetään täten mukaan.
Todennäköisin selitys sille, että Aili Noponen kutsui kirjeessä Elsaa Minna Canthiksi, on niin sanottu Minnan salonki eli kulttuurivaikuttajien piiri, joka vuosien ajan kokoontui Kuopiossa Minna Canthin luona. Noponen luultavasti rinnasti sen ja Elsan luona vuosia jatkuneet tapaamiset, jotka kuitenkin nyt olivat päättyneet. Uusi piirustus on epäilemättä Maija Värrin korvaaja. Rahoja koskeva maininta tarkoittanee, että Elsalla oli vielä palkkasaatavia Lahdesta.
*
Joulukuussa 1947 Elsa sai kirjeen Esteri Hämäläiseltä Lahdesta. Vieraskirjan väliin on leikelty otteita kirjeestä, ja Elsa itse on myöhemmin lisännyt siihen:
Ote Esteri Hämäläisen kirjeestä. Hän oli ensin koulun rehtori ja sitten opettajatoveri koko Lahdessa oloni ajan. + syksyllä 1948.
Kirje kertoo vanhan polven väistymisestä ja uuden aikakauden alusta koulun opettajakunnassa.
Rakas Elsa!
Ajattelen, että vaikka rakastamallasi kotiseudullasi et ehkä Lahtea kaipaakaan, niin varmasti vanha koulusi sinua kiinnostaa edelleenkin.
Oi miten koulu on vieras – tuntuu kuin saisi hakea, ennenkuin löytää vanhoja hyviä tovereitaan. Sinä, rakas Elsa, puutut meiltä kaikkialla – minusta tuntuu, että op. huoneessa ei enää voi puhua mistään muusta kuin koulusta. Sinun avarakatseinen maailmankäsityksesi ja monet intressisi, sekä lämmin sydämesi, merkitsi paljon keskellämme.
Mutta Värri ja Noponen kävivät vielä kerran Elsan luona – Ylitorniolla! Tämä on samalla vieraskirjan viimeinen merkintä, jossa vanhat opettajatoverit esiintyvät, ja se on maaliskuun 22. päivältä 1948. He olivat menossa Ylläkselle hiihtämään ja poikkesivat Elsan ja Kallen luona "Elsassissa", joksi taloa kutsuttiin.
Noponen kirjoitti (käyttäen vieraspaikkakuntalaiselta kalskahtavaa sisäpaikallissijaa paikannimestä):
Täällä Ylitorniossakaan emme ole Elsaa jättäneet rauhaan, vaan syöksyneet tänne Elsan tunnettua vieraanvaraisuutta nauttimaan. Suuret kiitokset taas.
Värri lisäsi:
Sumu peittää vaarat ja lumi maan
Elsa loistaa kirkkauttaan
Noihin sanoihin on hyvä päättää tämä vieraskirjamerkinnöistä koostuva kertomus.
***
Alla on lista Lahden tyttölyseon opettajista ja todennäköisistä opettajista, jotka vierailivat Elsan luona vuosina 1932–1948. Nimen jälkeen suluissa on vieraskirjasta todennettavien vierailujen määrä. Elsan siskon Aunen tapauksessa luvussa ovat mukana vain käynnit muiden opettajien kanssa, sillä Aune luonnollisesti kävi usein muutenkin.
Aili Noponen (39)
Maija Värri (38)
Katri Blomroos (23)
Seidi von Hellens (os. Kyläkallio) (21)
Alli Luoma (16)
Aune Heini (os. Säippä) (12)
Linda Sonkkila (10)
Sylvi Kaskinen (9)
Ruth Durchman (6)
Elsa Meriluoto (6)
Martti Vähälä (6)
Karin von Pfaler (os. Räikkönen) (4)
Sirkka Kauppi (3)
Tellervo Levanto (3)
Maiju Pennanen (3)
Irma Rusila (3)
Rakel Suominen (3)
Elsa Vartiainen (3)
Vappu Joukahainen (2)
Anni Laito (2)
Sirkka Lepistö (2)
Lilli Paatero (2)
Mielikki Perttilä (2)
Aino-Saimi Ryynänen (2)
Eva Räihä (2)
Laila Saarilahti (2)
Sylvi Tapionlinna (2)
Sylvi Taponen (2)
Karin Björklund (1)
Fanny Haristo (1)
A. J. Heikkala (1)
Hilma Immonen (1)
Meti Levander (1) [etunimi epävarma]
Lyyli Murtti (1)
Aili Pamppunen (1)
Elvi Päivänsalo (1)
Sirkka Saraniitty (1)
Nina Silander (1)
Helvi Söderman (1)
Tuija Vepsäläinen (1)
Marja Voionmaa (1)
Aino Vihma (1)
Aulis Zidbäck (1)
Hei! Olipas mahtava kirjoitus, jonka löysin sattumalta. Maija Värri oli ukkini äidin sisko. Vieraskirjan kuvat ovat tosi samanlaisia, mitä löytyy Maija-tädin ja hänen siskonsa kirjeenvaihdosta. Vieraskirjan kuva, jossa on vihje kaikkien kotipaikasta viittaa Maija Värrin osalta varmasti kotipaikkaan eli Pöytyän kuntaan ja kirkon vieressä virtaavaan Aurajokeen.
VastaaPoistaUpeata, että löysit kirjoitukseni. Juuri tämä mahdollisuus, että kirjoituksiani lukee joku niissä mainituista ihmisistä kiinnostunut henkilö, mahdollisesti sukulainen, on jopa tärkein syy siihen, että olen niitä julkaissut. Tässä tapauksessa olin halunnut ennen kaikkea saada näytille Maija Värrin piirustukset. Kiitos kommenteistasi ja Pöytyää koskevasta vinkistä! Päivitän hieman kirjoitusta niiltä osin.
PoistaHei! Oli kyllä toden totta upea kirjoitus tämä. Siinä mainitaan myös "Mielikki Perttilä", niin onkohan jollakin tietoa hänestä enemmän. Tipalan historiankirjoista häntä ei kuitenkaan löydy opettajien joukosta, niin olisiko ollut vain lyhyen aikaa viransijaisena. Anttilanmäellä on kyllä opettanut v. 1946-49 koulun historiikin mukaan. Itselleni hyvin tuttu nimi, koska asunut aikoinaan talossani, josta on muuttanut vanhainkotiin 1970-luvun lopulla. Mutta olisiko jollakin enemmän tietoa hänestä?
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentista! On kiinnostavaa saada lisäyksiä, vaikka pieniäkin. Kuten kirjoituksessa mainitsen, en tiedä monista tuolloisista opettajista muuta kuin nimen. Mielikki Perttilä tosiaan oli isoäitini vieraana kahdesti, 14.10.1932 ja tasan vuotta myöhemmin. Huomaan nimien kirjoitusjärjestyksessä tiettyä toistoa, mikä saattaa kertoa siitä, että opettajat istuivat samantapaisessa järjestyksessä. Ajattelen siis, että vieraskirja kiersi opettajalta toiselle. Jos näin oli, Mielikki Perttilä istui kummallakin kerralla Aili Noposen vieressä.
Poista