Sensuuri ja tiedonkulku 1917

Sotauutisia Etelä-Saimaassa 1.9.1917

Etelä-Saimaa 1.9.1917

Etelä-Saimaa pyrki pitämään lukijansa ajan tasalla tapahtumista maailmansodan eri rintamilla, mutta suurimmaksi osaksi se oli virallisten tiedonantojen varassa. Silti lehti kirjoitti Venäjän sotatapahtumista ja yleensäkin maan levottomista oloista varsin avoimesti. Armeijan tilasta julkaistiin useita kriittisiä artikkeleita. Toisaalta edes Venäjän viralliset tiedonannot eivät näytä maalailleen asioista pelkästään ruusuista kuvaa.

Muiden maiden propagandasta saattaa kyetä poimimaan vihjeitä siitä, mitä rintamalla todella tapahtui, vaikka ehkä tämä on jälkiviisautta. Kun Etelä-Saimaan siteeraama Italian virallinen tiedonanto kertoo kieli keskellä suuta, että italialaiset joukot olivat edenneet jonkin verran mutta itävaltalaiset tehneet kiivaita vastahyökkäyksiä ja paikoin päässeet italialaisten asemiin, voimme päätellä, että todellisuus oli karu. Aikalaislukija ei kuitenkaan voinut tietää, mitä todella oli tapahtunut. Nyt tiedämme. Edellisen viikon aikana Italian hyökkäys Sočajoella, italiaksi Isonzolla, oli juuttunut paikoilleen, ja kumpikin osapuoli oli kuluttanut voimansa. Tätä kutsututaan yhdenneksitoista Isonzon taisteluksi. Italialaiset menettivät pelkästään kaatuneina 30 000 miestä, itävaltalaiset 20 000.

Sensuurikaan ei ollut aukoton muuri. Epävirallista tietoa kulki sen ohi, ja sitä myös julkaistiin, tosin ehkä suuremmalla viiveellä kuin virallisia uutisia.

Esimerkkini tulee edelleen Italiasta. Sota ei sielläkään jäänyt vailla yhteiskunnallisia seurauksia. Edellä mainittujen sotauutisten alla syyskuun ensimmäisen päivän Etelä-Saimaassa on epävirallisia kanavia pitkin saatu raportti levottomuuksista teollisuuskaupunki Torinossa.

Etelä-Saimaa 1.9.1917

Sotatuotantoon valjastetun Torinon työväestöstä osa nousi kapinaan 22.–26. elokuuta. Italian sensuuri puolestaan ei ollut estänyt väestöä saamasta tietoja omista tappioista tai Venäjältä, jonka vallankumous inspiroi liittolaismaan työväestöä. Torinossa alettiin vaatia rauhaa, miehiä takaisin rintamalta ja leipää. Viranomaiset vastasivat protesteihin kovin ottein. Kipinät syttyivät paloksi, jota sosialistipuoleen maltillinen enemmistö ei kyennyt hillitsemään. 23.8. tehtaat olivat pysähdyksissä, kaduilla oli barrikadeja, raitiovaunuja kaadettiin ja jopa yksi kirkko poltettiin. Yhteenotot työläisten ja virkavallan välillä kiihtyivät seuraavana päivänä, jolloin armeija toi panssariajoneuvoja kaduille. Viitisenkymmentä kuolonuhria ja satoja haavoittuneita vaatinut kapina kukistettiin muutamassa päivässä, ja kaupunki julistettiin sota-alueeksi. Tuhatkunta ihmistä pidätettiin, yli 300 tuomittiin erilaisiin rangaistuksiin.

*

Linkit vuoden 1917 julkaisuihin johtavat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.

Pääasiallinen lähteeni Torinon tapahtumiin on Torino Storia -lehden kesäkuun 2017 numero.