Frans Keräsen muistelmista
Aloitteen tähän keskusteluun tuli anteeksi professori K. J. Ståhlberg julkaisemalla Helsingin Sanomissa heti, kun lehti pääkaupungin vapauttamisen jälkeen voi ilmestyä, artikkelisarjan otsakkeella "Tulevaisuuden lähtökohtia". Tässä kirjoituksessaan hän puolusti tasavaltaista hallitusmuotoa sekä sanoi tahtovansa säilyttää viime vuosikymmenien valtiolliset ja yhteiskunnalliset uudistukset perusteissaan koskemattomina. Samoin hän vaati olojamme edelleen kehitettäviksi kansanvaltaiseen ja edistysmieliseen suuntaan sekä otettaviksi soveltuvissa kohdin lainsäädännössä huomioon myös punaisen hallituksen esittämien näkökohtia.
Professori Ståhlbergin edistysmielinen ja kansanvaltainen katsantokanta ei miellyttänyt eräitä muita helsinkiläisiä piirejä. Nämä asettuivat jyrkästi vastustamaan Ståhlbergin mielipiteitä sekä samalla puolustamaan monarkistista hallitusmuotoa, kaksikamarista eduskuntajärjestelmää ja yleensä taka-askeleita valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Varsinkin Dagens Pressissä ja oikeistoradikaalisessa Uudessa Päivässä eräät kirjoittajat kiivailivat ankarasti vanhoillisten, jopa taantumuksellisten pyrkimystensä puolesta.
Viimeksi mainittujen lehtien kirjoitusten johdosta julkaisin Mikkelin Sanomissa 8.5. nimimerkilläni varustetun artikkelin otsakkeella "Arveluttavia mielipiteitä". Kun tämä lehti oli vanhasuomalaisten äänenkannattaja ja aavistin sen myöhemmin omaksuvan monarkistisen kannan, ja kun päätoimittaja Simonen oli matkalla, tiedustelin Mikkelin Sanomien johtokunnan puheenjohtajan, opettaja K. Lehtosen mielipidettä, monarkian vaiko tasavallan kannalle lehti tulee asettumaan hallitusmuototaistelussa. "Tietysti me olemme tasavaltalainen", hän vastasi varauksetta. Ja niin Mikkelin Sanomissa oli tasavaltaa puolustava artikkelini pääkirjoituksen paikalla. Lehdellä oli myöhemmin melkoisia mukautumisvaikeuksia suunnistautuessaan monarkistisille linjoille.
*
Palattuani Lappeenrantaan Etelä-Saimaan vastaavan toimittajan ja samalla toimitussihteerin tehtäviini jouduin heti paneutumaan myös hallitusmuotokysymyksen käsittelyyn. Niinpä jo helatorstain jälkeisen lauantain numeron pääkirjoituksessa koskettelin samoja seikkoja kuin edellä selostetussa Mikkelin Sanomien artikkelissa.
*
Hallitusmuototaistelu, johon liittyi oikeistopiirien pyrkimys monarkian toteuttamiseksi ja kansaneduskunnan perusteiden muuttamiseksi, kiihtyi kiihtymistään ja sai lopulta laajat mittasuhteet. Sille antoi vauhtia 47 kuningasmielisen toukokuun 10. pnä allekirjoittamaan julistus "Suomen kansalaisille". Allekirjoittajien joukossa olivat mm. J. R. Danielson-Kalmari, J. K. Paasikivi, Ernst Nevanlinna, Leo Ehrnrooth, Emil Schybergson, Otto Stenroth, Hugo Suolahti, Antti Tulenheimo, Artturi H. Virkkunen, R. A. Wrede ym. Julistus oli julkaistu Helsingin johtavissa lehdissä ja monissa maaseutulehdissäkin – mm. Etelä-Saimaassa – koko sivun maksullisena ilmoituksena. Siinä arvostellaan ankarasti tasavaltaista hallitusmuotoa ja ehdotetaan Suomen muodostamista monarkiaksi sekä eduskuntaa kaksikamariseksi, joka järjestettäisiin korporatiiviselle eli ammattikuntien pohjalle.
Kuningasmielisten johtomiesten ei tarvinnut kovin kauan odottaa tasavaltalaisten vastajulistusta. Toukokuun lopulla julkaistiin lehdissä – mum. Etelä-Saimaassa – 72 tunnetun nuorsuomalaisen ja maalaisliittolaisen allekirjoittama julkilausuma "Suomen kansalaisille". Sen olivat allekirjoittaneet K. J. Ståhlberg, Kyösti Kallio, Santeri Alkio, Jalmari Jyske, T. M. Kivimäki, K. A. Lohi, Oskari Mantere, E. Y. Pehkonen, Eero Erkko, L. Kr. Relander, Heikki Ritavuori, J. H. Vennola ynnä muut. Tässä julistuksessa sanotaan mm.: "Maalaisväestömme on tämän kuningasvallan ajatuksessa tajunnut kansallemme vieraan pyrkimyksen ja se on kohdannut jyrkkää vastustusta. Varma vakaumuksemme on, että Suomi parhaiten kehittää kansallista ja kansanvaltaista viljelystään sekä vahvimmin turvaa asemaansa itsenäisenä oikeusvaltiona ja sivistyskansana, kun se vakiinnuttaa tasavaltaisen valtiomuotonsa eikä ryhdy kokeilemaan istuttamalla tänne vierasta kuningasvaltaa."
*
Mutta hallitusmuototaistelu jatkui, laajeni yli maan käsittäväksi ja muodostui yhä hillittömämmäksi. Kuningasmieliset valtasivat useita alunpitäen tasavaltalaisella kannalla olleita sanomalehtiä. Ns. kansalais- ja väittelykokouksia, joissa monarkistit ja tasavallan kannattajat kummatkin selvittelevät käsityksiään hallitusmuotokysymyksestä, pidettiin sekä pääkaupungissa että monissa maaseutukeskuksissa. Ulkomaillakin asuvilta Suomen kansalaisilta "tilattiin" lausuntoja ja sähkösanomia, joiden avulla koetettiin harjoittaa painostusta maamme silloisiin hallitusmiehiin ja valtiovaltaan, useimmiten monarkistisen hallitusmuodon puolesta.
Lappeenrannassakin pidettiin kesäkuun lopulla yleinen kansalaiskokous hallitusmuotokysymyksen merkeissä. Se oli kutsuttu koolle tasavaltalaisten toimesta. Siihen oli saapunut runsaasti niin tasavallan kuin monarkian kannalla olevia, ensiksi mainittuja huomattava enemmistö. Tehtäväkseni oli tullut avata kokous, ja minut valittiin myös sen puheenjohtajaksi. Kiivaan keskustelun jälkeen päädyttiin, kuningasmielisten jäätyä äänestyksessä vähemmistöksi, asettua tasavaltaisen hallitusmuodon kannalle ja valtuuttaa kaksimiehinen lähetystö saattamaan tämän kokouksen mielipide silloisen valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin tietoon. Lähetystöön valittiin kaupunginpuutarhuri Emil Eskolin (myöh. henkivakuutusvirkamies Erä-Esko) ja tämän kirjoittaja.
Matkustimme Helsinkiin heti juhannuspyhien jälkeen. Ennen valtionhoitajan puheille pyrkimistämme menimme Helsingin Sanomien toimitukseen saadaksemme lähempiä tietoja sekä kuullaksemme tasavaltalaisten pääkaupunkilaispiirien vaikutelmia senhetkisestä poliittisesta tilanteesta. Tapasimme lehden silloisen päätoimittajan, tohtori Santeri Ivalon. Hän ilmaisi suurta pessimismiä tasavaltalaisten voiton suhteen, ja samanlainen mieliala kuvastui eräiden muidenkin henkilöiden lausunnoista, joita ohimennen tapasimme. Tuntui kuin olisimme lähteneet liikkeelle häviävän asian puolesta. Tällaisista vaikutelmista huolimatta lähdimme kuitenkin valtioneuvoston taloon, jossa valtionhoitaja Svinhufvudin virkahuoneisto oli.
Pääsy valtionhoitajan puheille ei ollut helppoa. Mutta kun hänelle ilmoitettiin, että puheille pyrkijät ovat "Lappeen miehiä", otti hän meidät ystävällisesti vastaan. Kerrottuamme kuulumiset mainitsimme, missä tarkoituksessa olimme valtionhoitajaa tulee tapaamaan. Hän perusteli hallituksen monarkistista hallitusmuotoa puolustavaa kantaa viittaamalla samoihin näkökohtiin, joita kuningasmieliset olivat toistaneet huhtikuun lopulta lähtien.
Myönsimme, että voidaan tietysti aina keskustella siitä, millainen hallitusmuoto sopii parhaiten millekin kansalle tämän kulloisellakin kehitysasteella, mutta kun on kysymyksessä niin tärkeä asia kuin vasta itsenäistyneen ja vapautuneen maan valtiosääntö, niin eikö se olisi alistettava kansan ratkaistavaksi joko uusissa eduskuntavaaleissa tai kansanäänestyksessä.
Valtionhoitaja Svinhufvud vastasi verkkaisesti, silmät melkein kiinni tuuheiden kulmakarvojen peitossa:
– Saksa liittolaisineen tulee voittamaan tämän sodan. Meidän on jatkuvasti turvauduttava Saksaan, ja vain sen avulla voimme toteuttaa Suur-Suomi-tavoitteemme. Mutta Saksa asettaa avunantonsa ehdoksi, että Suomen täytyy luoda luja hallitusvaltaa, ja ainoastaan saksalaissyntyinen kuningas voi olla sen syntymisen takeena. Mitä tulee ajatukseen, että hallitusmuotokysymys olisi alistettava kansan ratkaistavaksi, niin sitä ei voida hyväksyä jo siitä syystä, että punaiset ovat, ryhtymällä kapinaan eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, menettäneet oikeutensa vaikuttaa valtakunnan elinkysymysten ratkaisuun. Sitä paitsi kanssamme enemmistö on hallituksen käsityksen mukaan monarkian kannalla.
Ennen audienssia vahtimestari ojensi meille paksun vieraskirjan, johon kirjoitimme päivämäärän ja nimemme. Hän vei vei meidät valtionhoitajan puheille ja jätti meidät kolmisin keskustelemaan. Kun vastaanotto oli päättynyt ja me laskeuduimme valtioneuvoston talon portaita kadulle, minä huudahdin toverilleni:
– Tuohan on lapsellista... Jos olen tähän asti ollut lujasti tasavallan kannalla, niin nyt minä olen järkähtämätön. – Tällöin tulivat mieleeni Saksan rauhanneuvottelut Venäjän bolshevikkien kanssa Brest-Litovskissa, joissa neuvotteluissa Suomen kädet oli sidottu Itä-Karjalan suhteen, ja ennakkotiedot marsalkka Ferdinand Fochin liittoutuneiden yleishyökkäyksen valmisteluista. Tämä hyökkäys alkoi länsirintamalla heinäkuun puolivälissä 1918 ja johti parissa kuukaudessa Saksan luhistumiseen, sen antautumiseen ja maailman poliittisen tilanteen täydelliseen muuttumiseen. Eikö Svinhufvudin-Paasikiven hallitus ollut tällöin tilanteen kehityksestä lainkaan selvillä vai koettiko se – vastoin parempia tietojaan – johtaa kansamme yleistä mielipidettä harhaan?
Linkit vuosien 1917 ja 1918 lehtijuttuihin sekä kuvankaappaukset niistä: Kansalliskirjaston digitoidut ainestot.
Professori Ståhlbergin edistysmielinen ja kansanvaltainen katsantokanta ei miellyttänyt eräitä muita helsinkiläisiä piirejä. Nämä asettuivat jyrkästi vastustamaan Ståhlbergin mielipiteitä sekä samalla puolustamaan monarkistista hallitusmuotoa, kaksikamarista eduskuntajärjestelmää ja yleensä taka-askeleita valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Varsinkin Dagens Pressissä ja oikeistoradikaalisessa Uudessa Päivässä eräät kirjoittajat kiivailivat ankarasti vanhoillisten, jopa taantumuksellisten pyrkimystensä puolesta.
 |
| F. A. Keräsen pääkirjoitus Mikkelin Sanomissa 8.5.1918 |
*
Palattuani Lappeenrantaan Etelä-Saimaan vastaavan toimittajan ja samalla toimitussihteerin tehtäviini jouduin heti paneutumaan myös hallitusmuotokysymyksen käsittelyyn. Niinpä jo helatorstain jälkeisen lauantain numeron pääkirjoituksessa koskettelin samoja seikkoja kuin edellä selostetussa Mikkelin Sanomien artikkelissa.
*
Hallitusmuototaistelu, johon liittyi oikeistopiirien pyrkimys monarkian toteuttamiseksi ja kansaneduskunnan perusteiden muuttamiseksi, kiihtyi kiihtymistään ja sai lopulta laajat mittasuhteet. Sille antoi vauhtia 47 kuningasmielisen toukokuun 10. pnä allekirjoittamaan julistus "Suomen kansalaisille". Allekirjoittajien joukossa olivat mm. J. R. Danielson-Kalmari, J. K. Paasikivi, Ernst Nevanlinna, Leo Ehrnrooth, Emil Schybergson, Otto Stenroth, Hugo Suolahti, Antti Tulenheimo, Artturi H. Virkkunen, R. A. Wrede ym. Julistus oli julkaistu Helsingin johtavissa lehdissä ja monissa maaseutulehdissäkin – mm. Etelä-Saimaassa – koko sivun maksullisena ilmoituksena. Siinä arvostellaan ankarasti tasavaltaista hallitusmuotoa ja ehdotetaan Suomen muodostamista monarkiaksi sekä eduskuntaa kaksikamariseksi, joka järjestettäisiin korporatiiviselle eli ammattikuntien pohjalle.
Kuningasmielisten johtomiesten ei tarvinnut kovin kauan odottaa tasavaltalaisten vastajulistusta. Toukokuun lopulla julkaistiin lehdissä – mum. Etelä-Saimaassa – 72 tunnetun nuorsuomalaisen ja maalaisliittolaisen allekirjoittama julkilausuma "Suomen kansalaisille". Sen olivat allekirjoittaneet K. J. Ståhlberg, Kyösti Kallio, Santeri Alkio, Jalmari Jyske, T. M. Kivimäki, K. A. Lohi, Oskari Mantere, E. Y. Pehkonen, Eero Erkko, L. Kr. Relander, Heikki Ritavuori, J. H. Vennola ynnä muut. Tässä julistuksessa sanotaan mm.: "Maalaisväestömme on tämän kuningasvallan ajatuksessa tajunnut kansallemme vieraan pyrkimyksen ja se on kohdannut jyrkkää vastustusta. Varma vakaumuksemme on, että Suomi parhaiten kehittää kansallista ja kansanvaltaista viljelystään sekä vahvimmin turvaa asemaansa itsenäisenä oikeusvaltiona ja sivistyskansana, kun se vakiinnuttaa tasavaltaisen valtiomuotonsa eikä ryhdy kokeilemaan istuttamalla tänne vierasta kuningasvaltaa."
*
Mutta hallitusmuototaistelu jatkui, laajeni yli maan käsittäväksi ja muodostui yhä hillittömämmäksi. Kuningasmieliset valtasivat useita alunpitäen tasavaltalaisella kannalla olleita sanomalehtiä. Ns. kansalais- ja väittelykokouksia, joissa monarkistit ja tasavallan kannattajat kummatkin selvittelevät käsityksiään hallitusmuotokysymyksestä, pidettiin sekä pääkaupungissa että monissa maaseutukeskuksissa. Ulkomaillakin asuvilta Suomen kansalaisilta "tilattiin" lausuntoja ja sähkösanomia, joiden avulla koetettiin harjoittaa painostusta maamme silloisiin hallitusmiehiin ja valtiovaltaan, useimmiten monarkistisen hallitusmuodon puolesta.
Lappeenrannassakin pidettiin kesäkuun lopulla yleinen kansalaiskokous hallitusmuotokysymyksen merkeissä. Se oli kutsuttu koolle tasavaltalaisten toimesta. Siihen oli saapunut runsaasti niin tasavallan kuin monarkian kannalla olevia, ensiksi mainittuja huomattava enemmistö. Tehtäväkseni oli tullut avata kokous, ja minut valittiin myös sen puheenjohtajaksi. Kiivaan keskustelun jälkeen päädyttiin, kuningasmielisten jäätyä äänestyksessä vähemmistöksi, asettua tasavaltaisen hallitusmuodon kannalle ja valtuuttaa kaksimiehinen lähetystö saattamaan tämän kokouksen mielipide silloisen valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin tietoon. Lähetystöön valittiin kaupunginpuutarhuri Emil Eskolin (myöh. henkivakuutusvirkamies Erä-Esko) ja tämän kirjoittaja.
Matkustimme Helsinkiin heti juhannuspyhien jälkeen. Ennen valtionhoitajan puheille pyrkimistämme menimme Helsingin Sanomien toimitukseen saadaksemme lähempiä tietoja sekä kuullaksemme tasavaltalaisten pääkaupunkilaispiirien vaikutelmia senhetkisestä poliittisesta tilanteesta. Tapasimme lehden silloisen päätoimittajan, tohtori Santeri Ivalon. Hän ilmaisi suurta pessimismiä tasavaltalaisten voiton suhteen, ja samanlainen mieliala kuvastui eräiden muidenkin henkilöiden lausunnoista, joita ohimennen tapasimme. Tuntui kuin olisimme lähteneet liikkeelle häviävän asian puolesta. Tällaisista vaikutelmista huolimatta lähdimme kuitenkin valtioneuvoston taloon, jossa valtionhoitaja Svinhufvudin virkahuoneisto oli.
Pääsy valtionhoitajan puheille ei ollut helppoa. Mutta kun hänelle ilmoitettiin, että puheille pyrkijät ovat "Lappeen miehiä", otti hän meidät ystävällisesti vastaan. Kerrottuamme kuulumiset mainitsimme, missä tarkoituksessa olimme valtionhoitajaa tulee tapaamaan. Hän perusteli hallituksen monarkistista hallitusmuotoa puolustavaa kantaa viittaamalla samoihin näkökohtiin, joita kuningasmieliset olivat toistaneet huhtikuun lopulta lähtien.
Myönsimme, että voidaan tietysti aina keskustella siitä, millainen hallitusmuoto sopii parhaiten millekin kansalle tämän kulloisellakin kehitysasteella, mutta kun on kysymyksessä niin tärkeä asia kuin vasta itsenäistyneen ja vapautuneen maan valtiosääntö, niin eikö se olisi alistettava kansan ratkaistavaksi joko uusissa eduskuntavaaleissa tai kansanäänestyksessä.
Valtionhoitaja Svinhufvud vastasi verkkaisesti, silmät melkein kiinni tuuheiden kulmakarvojen peitossa:
– Saksa liittolaisineen tulee voittamaan tämän sodan. Meidän on jatkuvasti turvauduttava Saksaan, ja vain sen avulla voimme toteuttaa Suur-Suomi-tavoitteemme. Mutta Saksa asettaa avunantonsa ehdoksi, että Suomen täytyy luoda luja hallitusvaltaa, ja ainoastaan saksalaissyntyinen kuningas voi olla sen syntymisen takeena. Mitä tulee ajatukseen, että hallitusmuotokysymys olisi alistettava kansan ratkaistavaksi, niin sitä ei voida hyväksyä jo siitä syystä, että punaiset ovat, ryhtymällä kapinaan eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, menettäneet oikeutensa vaikuttaa valtakunnan elinkysymysten ratkaisuun. Sitä paitsi kanssamme enemmistö on hallituksen käsityksen mukaan monarkian kannalla.
Ennen audienssia vahtimestari ojensi meille paksun vieraskirjan, johon kirjoitimme päivämäärän ja nimemme. Hän vei vei meidät valtionhoitajan puheille ja jätti meidät kolmisin keskustelemaan. Kun vastaanotto oli päättynyt ja me laskeuduimme valtioneuvoston talon portaita kadulle, minä huudahdin toverilleni:
– Tuohan on lapsellista... Jos olen tähän asti ollut lujasti tasavallan kannalla, niin nyt minä olen järkähtämätön. – Tällöin tulivat mieleeni Saksan rauhanneuvottelut Venäjän bolshevikkien kanssa Brest-Litovskissa, joissa neuvotteluissa Suomen kädet oli sidottu Itä-Karjalan suhteen, ja ennakkotiedot marsalkka Ferdinand Fochin liittoutuneiden yleishyökkäyksen valmisteluista. Tämä hyökkäys alkoi länsirintamalla heinäkuun puolivälissä 1918 ja johti parissa kuukaudessa Saksan luhistumiseen, sen antautumiseen ja maailman poliittisen tilanteen täydelliseen muuttumiseen. Eikö Svinhufvudin-Paasikiven hallitus ollut tällöin tilanteen kehityksestä lainkaan selvillä vai koettiko se – vastoin parempia tietojaan – johtaa kansamme yleistä mielipidettä harhaan?
*
Linkit vuosien 1917 ja 1918 lehtijuttuihin sekä kuvankaappaukset niistä: Kansalliskirjaston digitoidut ainestot.
Kommentit
Lähetä kommentti