Elsan opintomatka Saksaan 1923

Isoäitini Elsa Säippä teki vuonna 1923 useita kuukausia kestäneen matkan Saksaan. Tämän olin päätellyt hänen aikoinaan koostamastaan ja eheänä säilyneestä valokuva-albumista, mutta mitään muuta dokumenttia ei ollut puhumattakaan kirjallisesta kuvauksesta. Pelkän albumin pohjalta en ollut syttynyt tutkimaan aihetta tarkemmin. Tilanne muttui, kun hiljattain sain isäni serkulta Maija Luukolta passin, jonka Elsa hankki matkaa varten keväällä 1923, ja eräitä muita asiakirjoja, sekä myöhemmin vielä Elsan matkansa aikana lähettämiä postikortteja. Tämä iloinen yllätys oli sysäys aiheen penkomiseksi. Postikortit täydentävät kuvaa korvaamattomalla tavalla, sillä niiden avulla tähän kertomukseen saa mukaan Elsan oman äänen. Niiden tekstejä olen sirotellut muun tekstin lomaan. Matkaa koskevissa tiedoissani on toki edelleen suuria aukkoja, mutta kukaties tämä julkaisu tuottaa palautetta, joka auttaa täyttämään joitakin niistä.

Aloituskuvaksi valitsemani otos on passin etukannesta, jonka nurkkaan on liimattu Elsan käyttämän laivayhtiön tarra. Käy ilmi, että Suomen passissa vuodelta 1923 on raitakuvioinen kansi.

Elsa oli vuonna 1921 suorittanut tutkinnon Kauppakorkeakoulussa Helsingissä, minkä jälkeen hän oli työskennellyt isänsä yrityksen eli Tukkuliike K. J. Säipän konttorissa Torniossa syyskuuhun 1922 asti. Isä nimenomaan oli halunnut Elsan kaupallisiiin opintoihin, mutta tytärtä kiinnostivat enemmän kielet. Hän lähti opiskelemaan englantilaista ja germaanista filologiaa Helsingin yliopistoon, jonka kirjoihin hänet oli alun perin merkitty jo 1920. Niihin hänet palautettiin 23. tammikuuta 1923. Syyslukukaudella 1922 hän oli hoitanut saksan ja englannin kielen opetusta Tornion keskikoulussa sijaisena, mutta ryhtyikö hän jo alkuvuodesta 1923 opiskelemaan filologiaa yliopistolla, sitä en tiedä. Aikataulullisesti se olisi ollut mahdollista, sillä Saksan-matka alkoi vasta toukokuun lopulla.

Vaikka tärkeimmät vierailukohteet ja matkan kesto ovat varsin hyvin tiedossani, albumissa olevat valokuvat herättävät vähintään yhtä paljon kysymyksiä kuin mihin ne vastaavat. Kaipaisin lisää tietoa etenkin henkilöistä, joita kuvissa esiintyy. Jos jollakulla lukijalla sellaista on, pyydän ystävällisesti ottamaan yhteyttä.

Elsa oli hankkinut passin huhtikuussa. Se oli myönnetty Oulussa ja allekirjoitettu Helsingissä. Voimassaoloaika oli viisi vuotta. Laivaan hän astui Helsingissä 23.5. eli päivälleen sata vuotta ennen tämän kirjoituksen julkaisua. Alus oli s/s Rügen, Stettinissä alkuvuodesta 1914 valmistunut höyrylaiva, joka liikennöi sotienväliset kesäkaudet Stettinistä Helsinkiin ja Baltian maihin. Toisen maailmansodan aikana Rügen muutettiin sairaala-alukseksi, ja 1946 se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Nettitietojen mukaan se operoi Mustallamerellä vuoteen 1960 asti.

Rügen palaamassa Eteläsatamaan 21.7.1924.
(kuva nro. N262253, Helsingin kaupunginmuseo)

Alus on tiedossa, mutta Elsan matkaseurasta tiedän varmasti vain kutsumanimet: Ella, Lyyli ja Piiri. Laivalla otetut kuvat ovat epäselviä. Naisia on ollut matkassa neljä, mutta kuvissa on aina vain kolme. Neljäs otti kuvan. Seuraavassa kuvassa ovat Lyyli, Ella ja Piiri.

Ella saattoi hyvin olla Ella Skyttä, joka oli Elsan ikätoveri ja myöhemmin saksan opettajana Pellon yhteiskoulussa. Matka Saksaan olisi ollut kielen ja kulttuurin takia hänelle luonteva hanke. Saksa oli muutenkin suomalaisten tekemien opintomatkojen ykköskohde vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Olen varma, että Elsalla oli matkassa oma kamera. Hänellä on kuvia arkitilanteista jo Kauppakorkeakoulun opiskeluajaltaan. Kuvat tältä matkalta ovat yleensäkin laadultaan välttäviä. Olen tätä julkaisua varten värittänyt niistä osan digitaalisesti. Huomasin, että värit nostavat useista kuvista yksityiskohtia esiin ja toki myös saavat henkilöt tuntumaan todellisemmilta.

Seuraavan kuvan takana lukee: "Lyyli, Piiri ja Elsa Hollannin lähettilään lapsenpiikana Rügenillä 24/5 23."

Maihin noustiin Stettinissä 25.5. Elsa sai passiinsa oleskeluluvan yhdeksäs lokakuuta asti ja ilmoitti määränpääkseen Marburgin. Passi leimattiin huolellisesti. Matkustaminen maasta toiseen ei läntisessä Euroopassa ollut vielä joitakin vuosia aiemmin ollut tällä tavalla kontrolloitua. Niille verraten harvoille, jotka matkailua kykenivät harrastamaan, oli siirtyminen maasta toiseen ollut mutkatonta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Vasta ensimmäisen maailmansodan aikana tarkastukset tulivat läntisessä Euroopassa tavallisiksi, ja menettely jatkui rauhan palattua. Elsa seuralaisineen koki näin ollen käytännön, jota ei saattanut pitää täysin vakiintuneena ja jonka oikeutusta jopa kyseenalaistettiin.

Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että Saksan rajan ylitys olisi ollut erityisen vaikeaa tai epämiellyttävää, kunhan paperit olivat kunnossa. Robert Byron kirjassaan Europe in the Looking-Glass kuvaa Saksan rajavirkailijoita lähes joviaaleiksi. Hän saapui Hampuriin muutamaa vuotta Elsan matkaa myöhemmin.

Saksa oli monella tapaa eri maa kuin ennen maailmansotaa. Se ei enää ollut keisarikunta vaan sodan jälkimainingeissa syntynyt tasavalta, myöhemmin Weimarin tasavallaksi kutsuttu. Saksan rajat olivat muuttuneet (vuonna 1919 määrätyt rajat näkyvät tekemästäni kartasta), ja se oli sekä taloudellisesti heikoissa kantimissa että poliittisesti epävakaa. Tammikuussa 1923 Ranskan ja Belgian joukot olivat miehittäneet Ruhrin, koska Saksa ei pystynyt maksamaan sotakorvauksiaan. Sinä aikana, jonka Elsa vietti Saksassa, maalla oli neljä hallitusta. Syyskuussa julistettiin hätätila, ja lokakuussa Rheinland-Pfalzissa jopa muodostettiin separatistihallitus.

Ennen kaikkea vuosi 1923 oli hyperinflaation huippuvuosi. Tammikuussa 1919 yhdellä Yhdysvaltain dollarilla oli saanut noin yhdeksän Saksan markkaa, ja vielä vuoden 1922 alussa Saksan markan kurssi oli ollut noin 190 markkaa yhtä Yhdysvaltain dollaria kohden, mutta 1923 inflaatio yltyi katastrofaaliseksi. Marraskuussa 1923 yhdellä dollarilla sai järjettömältä kuulostavat 4,2 biljoonaa (4 200 000 000 000) markkaa. Samaan aikaan leipä Berliinissä maksoi kaksisataa miljardia (200 000 000 000) markkaa, kun siitä oli kesäkuussa ollut pulitettava "ainoastaan" joitakin tuhansia markkoja. Miten Elsa koki nämä asiat, siitä valokuva-albumi ei kerro mitään, mutta hän mainitsee hinnoista postikorteissa, joita hän lähetti vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Lisäksi hän on pitänyt ilmiötä sen verran merkittävänä, että pani talteen oheisessa kuvassa näkyvän Marburgin pankin pankkikirjansa ja kymmenen miljardin markan setelin.

Mutta palataan matkan alkuvaiheisiin. Jo kaksi päivää maahantulonsa jälkeen, 27.5., Elsa oli Berliinissä kiertoajelulla, alla olevassa kuvassa toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Seuranaan hänellä on siinä mahdollisesti Ilta Kaila ja kaksi muuta suomalaista. Käse’s Rundfahrten, joka toimi Berliinissä ja Hampurissa vuosikymmenten ajan, järjesti matkailijoille kiertoajeluita ensin hevosvetoisilla vaunuilla, sitten tarkoitukseen muunnelluilla moottoriajoneuvoilla. Kuvassa taustalla näkyy Lucaes-niminen apteekki, jollainen toimi vuosikymmeniä Berliinissä osoitteessa Unter den Linden 53.

Netistä löytyvistä Käse's Rundfahrten -valokuvista päättelen, että kiertoajelulle osallistuneille annettiin tai myytiin kuva, jossa he istuvat ajoneuvon kyydissä nimenomaan Unter den Lindenillä. Kuva on samalla postikortti. Elsan ja hänen kumppaneidensa kiertoajelukuvassa katu näyttää märältä. Netistä löytyvistä historiallisista säätiedoista näen, että Berliinissä tuo päivä todella oli sateinen, vaikka aurinkokin näyttäytyi. Lämpötila oli ylimmillään 15,5 astetta. Ihmisten pukeutuminen kuvassa ei ole ristiriidassa tämän kanssa.

Lienee kiistatonta, että Berliinin ja ylipäänsä Saksan suurten kaupunkien katukuva näytti 1923 hyvin erilaiselta kuin meille nyt, enkä tarkoita vain väkimäärän ja liikennevolyymin kasvua ja teknlogisen kehityksen tuomia muutoksia. Toisen maailmansodan aiheuttama hävitys ja sitä seurannut jälleenrakennus muuttivat myöhemmin kaupunkien ilmettä radikaalisti. Ensimmäisen maailmansodan rintamat sen sijaan olivat olleet pääosin Saksan alueen ulkopuolella. Niinpä siellä ei näkynyt sodan tuhoja vuonna 1923. Elsa toki vieraili muutenkin enemmän pittoreskeissa historiallisissa kohteissa kuin suurissa kaupungeissa tai Saksan teollisuuden ydinalueilla, jotka myöhempi suursota raunioitti.

Kiertoajelukuva on albumin ainut kuva Berliinistä. Se oli varmasti suurin kaupunki, jossa Elsa oli ikinä ollut. Berliinin koko sekä ihmisten ja liikenteen määrä siellä olivat niin toista luokkaa kuin hänen opiskelukaupungissaan Helsingissä, että vaikutelma oli huumaava, kuten käy ilmi kortista, jonka hän lähetti äidilleen Auralle. Siinä mainittu Paavo oli vanhin Elsan veljistä, 1902 syntynyt.

Berliini 26/5 23

Rakas äiti! Nyt minä olen oikein suurkaupungissa. Kirjoitin äitille ja Paavolle kortit Stettinissä puistossa ja ne vei tuuli, eikä niissä vielä ollut merkkiä, mutta ei kai niitä kukaan älynnyt pistää postiin, joka löysi. On niin paljon ja suurenmoista nähtävää, että on aivan vaikea sulattaa kaikkea. Täällä tulee niin kalliiksi, ettemme viivy kauaa. Kaikki hyvin tähän saakka!
Elsa

Berliini teki suuren vaikutuksen huolimatta siitä, että julkaistujen aikalaiskuvausten mukaan se oli vuonna 1923 vähemmän vilkas kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Maa oli sekavassa tilassa, monien aikalaisten mielestä alennustilassa, ja kaupungissa näkyi paljon köyhyyttä. Nälkääkin nähtiin. Siellä oli sodan jäljiltä myös runsaasti kotiseuduiltaan paenneita ihmisiä, muun muassa venäläisiä emigrantteja.

Toisaalta Berliini oli kovista ajoista huolimatta merkittävä kulttuurielämän keskus ja suomalaiselle sivistyneistölle vanhastaan tuttu kohde. Kulttuuriväkemme oli viettänyt siellä aikaa ja kulkenut sen kautta jo 1800-luvulla. Vaikka Elsa valittaa korkeista hinnoista, hän epäilemättä tutustui johonkin näyttelyyn tai museoon. Tuona vuonna Bertolt Brechtin ensimmäiset näytelmät saivat kantaesityksensä, osin juuri Berliinissä. Sitä en ryhdy arvailemaan, miten 22-vuotias Elsa suhtautui avantgardeen, jota Berliinissä olisi ollut tarjolla myös muun muassa dadaismin muodossa. Harmittavasti hän ei lyhyttä korttitekstiään lukuun ottamatta kirjannut vaikutelmiaan Berliinistä, tai ainakaan sellaisia ei ole säilynyt.

* * *

Albumissa ei hiiskuta sanaakaan Leipzigista, mutta sieltä Elsa lähetti kaksi korttia veljilleen kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Leipzig 1/6 23

Lähetän sinulle mahtavan kansalaistaistelun muistomerkin, joka vetänee vertoja jo pyramideille. Ei tästä kuvasta saa käsitystä sen suuruudesta. Hauskaa loma-aikaa sulle Lassipoika!

Elsa

17-vuotiaan Laurin saama kortti esittää tosiaan kansojen taistelun muistomerkiksi sanottua Völkerschlachtdenkmalia, vuonna 1913 pystytettyä 91-metristä monumenttia, joka seuraavien vuosikymmenten aikana valjastettiin niin kansallis- kuin reaalisosialististen propagandatapahtumien kulissiksi.

Puolitoista vuotta Lauria vanhemmalle Hannu-veljelleen Elsa sen sijaan lähetti kortin, jossa hän jo valittelee kyllästyvänsä kulkemaan paikasta toiseen. Sitä ei ehkä voi ottaa aivan vakavasti, kun lisäksi kortin kuvapuoli esittelee Sveitsin nähtävyyksiä, joista ensimmäistäkään Elsa ei realistisesti ajatellen ollut voinut vielä nähdä! Herää epäilys, että Elsa ja Hannu viljelivät keskenään tällaista huumoria.

Leipzig 1/6 23

R. H. Tässä saat koko kuvasarjan kulkemistani paikoista. Kyllä kulkeminenkin jo kyllästyttää, mutta ei malta olla poikkeamatta, kun kulkee niin huomattujen paikkojen ohi. Voipa hyvin!

Elsa

Valokuvista ei käy ilmi, miten Elsa kumppaneineen liikkui, mutta yhdessä lähettämässään postikortissa hän viittaa matkantekoon junalla. Rautatieverkosto olikin Saksassa laaja, joten siihen varmasti turvauduttiin, kun mahdollista. Lähes kaikkiin albumin kuvissa oleviin kohteisiin tai ainakin lähelle niitä oli päässyt rautateitse jo 1800-luvun puolella. Samana päivänä, kesäkuun ensimmäisenä, jolloin Elsa oli lähettänyt kaksi korttia veljilleen Leipzigista, hän esiintyy jo Weimarissa otetuissa kuvissa, eli rautatieyhteys noiden paikkojen välillä oli ilmeisen sujuva.

Sama neljän naisen ryhmä, joka oli ollut Berliinissä, oli tosiaan kesäkuun alkaessa ehtinyt Weimariin, jossa kohteena oli etenkin Goethen vuonna 1776 hankkima Gartenhaus, kuvassa yllä. Seuraavassa kuvassa, jonka olen värittänyt digitaalisesti, naiset seisovat sen portilla. Elsa on varmasti ottanut kuvan, sillä häntä ei siinä näy. Kolmannessa kuvassa naiset, Elsa keskimmäisenä, syövät ilmiselvästi jäätelöä, kuvatekstin mukaan hautausmaalla.

Elsa oli ilmoittanut ensisijaiseksi kohteekseen Saksassa Marburgin, mitä seikkaa niin postikortit kuin valokuvat tukevat. Pankkikirjasta saattaa päätellä, että Elsa on lisäksi kesäkuun viidentenä päivänä käynyt lunastamassa viisi šekkiä Hampurissa. Saattaa tosin olla, etten tulkitse pankkikirjan merkintöjä oikein. Viisi päivää sen jälkeen hän kuitenkin oli varmasti Marburgissa, sillä sieltä hän lähetti 16-vuotiaalle Aune-siskolleen kortin, jonka kuva esittää kaupunkia sen itäpuolella sijaitsevalta Ortenbergilta kuvattuna.

10/6 23

Rakas sisko! On ihana ja lämmin sunnuntai-ilta. Olen ollut iltapäivän juuri sillä vuorella, josta tämä näköala on. Olin siellä past. Timmen perheen kanssa. Varsinkin nuori tanskatar, joka heillä asuu, on kovin söötti! Vähitellen alan tuntea itseni vapaammaksi – suomalainen kotoutuu hitaasti, ja kun puhelukaan ei vielä oikein vapaasti luista. Toivon, että voit hyvin ja käytät kesäajan oikein luonnon seassa. Kiitos äidille kirjeestä.

Syd. terveiseni sulle ja kaikille!

Elsa

Seuraava kortti on jälleen osoitettu Aura-äidille. Siitä saamme tietää, että postia oli jo kulkenut kumpaankin suuntaan ja että Elsa on kuluttanut melko paljon rahaa. Sitä hän pyytää lisää. Hän kertoo rahan arvon nopeasta muutoksesta ja hintojen kovasta kohoamisesta. Opintomatka ei ollut pelkkää turismia, sillä tästä kortista käy ilmi, että elokuussa 1923 Elsaa odotti kesäkurssi yliopistossa, ilmeisesti Marburgin. Asiaa oli niin paljon, että teksti jatkui kortin kuvapuolelle.

Mburg17/6 23

Rakas äiti! Kiitos kirjeen alusta ja isälle lopusta. Nyt minä olen ollut oikea "tuhlaajatyttö" ja käyttänyt kaikki saks. rahani. Dollarit mulla ovat, mutta niitä on sääli vaihtaa, kun nousee aina, nyt 115 tuh. (Tänään 1 Smk = 2800 Rmk.) Hinnat nousevat hyvää kyytiä, ja vaikka dollar. pysähtyisikin, niin eivät hinnat takaisin laske. Siis kerjäisin taasen rahaa. Tietysti on viisainta lähettää shekkejä jollei isä niitä ole tallempaan osannut panna. Sääli sitä rahaa kun menee aivan tyhjään ja niin hullusti kun se on vaihdettu. Onpa hauska, että pojatkin ovat niin töissä. Kiitos lehdistä, kyllä oli tervetullut posti se. Nyt on sunnuntai, ja juuri viime sunnuntain kirjeenne sain, siis aika pian kulkee posti. Alan viihtyä täällä. Kun saan rahaa, niin pistäydyn vielä Saksan kauneimmat paikat katsomassa, Münchenissä ja Heidelbergissä. Elokuussa täällä on yliopistollinen lomakurssi filologeille, joten sitten on työtäkin vähän. Hyvää vointia vain!

Syd. terv. Elsa.

Ennen kuin siirrymme takaisin valokuviin, on vuorossa vielä yksi kortti, edelleen Marburgista, mutta tällä kertaa Aunelle. Siihen Elsa on lisännyt mielenkiintoisen toiveen osoitteensa kirjoittamisesta.

Mburg 20/6 23

R. S. Kiitos kortistasi! Nyt olen juuri palannut Casselista ja olen aivan uupunut "Gemälde Galleri'an" ja muiden katselemisesta. Samojen kavereiden kanssa menen taas huomenna, jos on kaunis ilma, pienelle retkelle. Nyt on hauskempi, kun meitä on useampia ja vilkkaita tanskattaria vielä. Sano "rippitiitisille" terveisiä!

Elsa

Kirjoittakaa Sewanallee, sillä täällä kartetaan ranskalaista é-kirjainta.

Kuva-albumissa ovat Weimarin jälkeen vuorossa Eisenach ja Wartburgin linna, ja visiitti ajoittuu kesäkuun loppuun. Wartburg on ilman muuta ollut käyntikohde Marburgista käsin. Siellä Elsa oli kohdannut seuraavissa kuvissa esiintyvät tanskalaiset naiset, Dagmar Anderssenin, Agnete Gadin ja Ann Margrethe Gadin. Etenkin viimeksi mainittu on tässä tarinassa merkittävä henkilö, ja juuri häneen Elsa takuulla viittaa 10.6. kirjoittamassaan postikortissa. Martha Just -niminen nainen esiintyy myös useissa kuvissa.

Yllä oleva kuva on otettu Wartburgin linnanpihassa 27.6.1923. Takarivisssä ovat Tyra Saarivirta, Elsa ja Ilta Kaila, edessä kyykyssä Ann Margrethe Gad, Agnete Gad, Martha Just ja Dagmar Anderssen. Joidenkin kuvien yhteyteen Elsa on kirjoittanut viimeksi mainitun sukunimen muotoon Andersín, esimerkiksi seuraavaan kuvaan.

On siis selvää, että matkansa tässä vaiheessa Elsa on vaihtanut seuraa. Ne henkilöt, jotka olivat olleet hänen kanssaan Berliinissä ja Weimarissa, jäävät ainakin suurelta osin pois. Seuralaiset ovat tästä eteenpäin enimmäkseen saksalaisia ja tanskalaisia. Jos ajatellaan reissua opintomatkana etenkin kielen harjaannuttamisen kannalta, olikin viisasta erkaantua täysin suomalaisesta seurasta.

Muutama suomalainen kuitenkin edelleen esiintyy kuvissa. Ilta Kaila, josta en muutoin tiedä mitään, saattoi olla yksi Elsan matkakumppaneista Berliinissä ja Weimarissa. Tyra Saarivirta puolestaan on melko varmasti myöhemmin Kokemäellä toiminut saksan kielen opettaja. Nettihaut tuottavat muutamia mainintoja hänestä.

Marburgissa vietettiin aivan ilmeisesti paljon aikaa pastori ja rouva Timmen tai Thimmen luona, sillä yksi sivu albumista on otsikoitu "Thimmes Gartenhaus". Seuraava kuva esittää pariskuntaa puutarhassaan. Polkujen reunaan on aseteltu kiviä, ja taustalla lienee hedelmäpuita.

Thimmejen puutarhassa otettuja kuvia lienevät myös seuraavat kolme. Ensimmäisessä ovat Agnete Gad, Elsa ja Matha Just. Toinen kuva, jonka jälleen olen värittänyt, esittää Agnete Gadia ja kolmas muuatta herra Römeriä, joka saattaa esiintyä albumissa tämän jälkeen vielä kerran.

Albumista selviää, että välillä on käyty katsomassa esimerkiksi Marburgin linnaa, josta on albumissa myös postikorttikuva. En ota albumiin liitettyjä postikorttikuvia mukaan tähän julkaisuun. Useimmat kuvat on liimattu kiinni niin perusteellisesti, etten ole raaskinut edes koettaa irrottaa niitä nähdäkseni, mitä takana mahdollisesti lukee. Niinpä vain oletan, että kaksi seuraavaakin kuvaa on otettu Marburgissa tai sen lähistöllä.

Ensimmäisessä kuvassa Elsa on Ann Margrethe Gadin kanssa, toisessa kummankin Gadin seurassa. Arvaukseni on, että Agnete ja Ann Margrethe olivat siskoksia.

Martha Just oli tavalla tai toisella läheisissä väleissä Otto Köhler -nimisen miehen kanssa. Elsa on nimien lisäksi kirjannut, että paikka oli Blankenberg, Harz. Olen näin ollen lisännyt Blankenbergin edellä olevaan karttaan.

Edellisten jälkeen albumissa on vuorossa kaksi kuvaa, joissa esiintyy ihmisen vedettävä puukärry.

Ensimmäisessä kuvassa on Elsa rouva Fiegen kanssa, jota en olisi tunnistanut ilman kuvan takana olevaa tekstiä "Beim Holzho[?] mit Frau Fiege, Mburg, heinäkuu 1923". Liimaus on ikävä kyllä tuhonnut joitakin kirjaimia, mutta vajaaksi jäävä sana on varmasti Holzholen. Arvelin alun perin, että on korjattu juureksia, mutta kyse onkin polttopuiden noutamisesta. Kiitokset Nea Viljakaiselle vinkistä!

Toisen kuvan alle on albumiin kirjoitettu lainausmerkkeihin "Liebst du mich denn gar nicht mehr, Uff!" ja kuvan taakse hieman pidempänä versiona "Liebst du mich denn gar nicht mehr, willst du mir verlassen?" Todellakin siellä lukee "mir" eikä "mich". Veikkaukseni on, että kyseessä on lainaus jonkin näytelmän tekstistä. Kuulen mielelläni, jos jollakulla on asiasta tietoa. Kuvassa Ann Margrethe Gad istuu kärryssä olevien säkkien päällä ja katsoo sivulle vakavana tai pseudovakavana.

Jos edellinen kuva teksteineen jää hieman arvoitukselliseksi, seuraavan on kerta kaikkiaan oltava sisäpiirin huumoria.

Kuvassa on kitaraa soittava nainen, ja kuvan alla lukee "Zwei Augen!", mikä saattaa olla viittaus lauluun. Kuvan takana sen sijaan lukee:

Frl. Knauffin

"irvikuva"

1923

Tämän jälkeen on kuva samasta naisesta niin ikään kitaran kera, ja nyt kuvan alla lukee "die Pensionsmutter".

Kun on ollut die Pensionsmutter, joku saattoi jäädä kaipaamaan der Pensionsvateria, ja tässä hän tuleekin. Aivan toisesta albumista löytämäni kuva varmistaa, että kyseessä on Dr. Knauff. Die Pensionsmutterin etunimeksi puolestaan varmistuu Lina.

Samoja ihmisiä esiintyy alla olevassa kuvassa, jonka teksti vaihteeksi ei kaipaa tulkintaa: "Ausflug zum Frauenberg 30/6 23!" Ollaan siis kesäkuun lopussa. Ja vedän saman tien takaisin väitteeni tulkinnanvaraisuuden puuttumisesta, sillä Frauenbergejä on useampi kuin yksi. Marburgia lähin sijaitsee Fuldassa, mutten voi sulkea pois mahdollisuutta, että retki tehtiin Frauenbergiin Frankfurt am Mainista länsiluoteeseen, verraten lähelle Trieriä. Jos lukijoiden joukosta löytyy Frauenberg-asiantuntijoita, otan kernaasti vastaan tietoa, jonka perusteella pystymme valitsemaan Frauenbergeistä sen oikean.

Kuvassa ovat herra Knauff, Ann Margrethe Gad, tunnistamaton nainen, Lina ja tunnistamaton mies, joka kuitenkin ehkä esiintyy albumin loppuun lisätyissä, toukokuulle 1929 päivätyissä hääkuvissa, joissa hänen morsiamensa on Lina!

* * *

Tässä vaiheessa palaan katsomaan Elsan passia. Jo ennen kuin hän lähti matkaan, Helsingissä passiin täytettiin alla oikeanpuoleisella sivulla näkyvä erillinen matkustuslupa Badeniin. Marraskuussa 1918 Baden oli julistautunut vapaaksi kansantasavallaksi, ja seuraavana vuonna siellä saatettiin kansanäänestyksen myötä voimaan oma perustuslaki. Olen merkinnyt Badenin tasavallan ylempänä olevaan Saksan karttaan oranssinkeltaisella. Kuten passista näkyy, Elsa on saapunut Badeniin elokuun ensimmäisenä päivänä ja saanut oleskeluluvan 10.8. asti. Hän on ilmoittanut jatkavansa Müncheniin, johon hän saapui elokuun yhdeksäntenä päivänä. Baijeriin hän sai oleskeluluvan vähän yli viikoksi.

Valokuva-albumissa on Schwarzwaldissa Badenin puolella otettuja kuvia aukeamalla, jonka Elsa on otsikoinut "Juli 1923". Kuten passista näkyy, matkustuslupa Badeniin oli kuitenkin voimassa vasta 1.8. lähtien, ja silloin hän on siellä myös rekisteröitynyt. Onko hän silti ollut alueella luvatta jo heinäkuussa? Juuri niin hän on tehnyt, sillä yksi hänen äidilleen lähettämä postikortti on päivätty ja leimattu Freudenstadtissa 11. heinäkuuta. Selviää, että Elsan Ville-setä, joka oli joitakin vuosia aiemmin asunut Yhdysvalloissa, on lähettänyt hänelle rahaa. Tästä kortista käy myös ilmi, että Saksan länsiosissa matkustaminen ei ensimmäisen maailmansodan seurausten takia ollut aina vaivatonta.

F.stadt 11/7 23

R. äiti! Kiitos kirjeestä ja Villen lähettämästä rahasta, se oli vain epämukavasti, kun oli yksi suuri seteli. Ei teidän tarvitse enää sitä pakettia laittaa –  teen niinkuin sanoit. Täydyimme matkalla Freiburgiin yöpyä täällä, kun junat kulkevat niin huonosti, kun aina täytyy kiertää miehitettyä aluetta. Kalliiksi tulee matkustaa, mutta täytyyhän sitä jotain nähdä kun täällä kerran on. Menemme Bodenseelle ja ehkä Müncheniin saakka. Jopa äiti rakastaa yksinäisyyttä, kun on niin raskasta Torniossa. Lapsukaisetkin muka messuille!

Terv. syd. Elsa

Schwarzwaldin kuvat ovat epäselviä, joten julkaisen niistä tässä vain muutaman. Vaaleat alueet kuvissa eivät ole skannatessani syntyneitä heijastumia vaan valokuvissa olevia laatuvirheitä.

Yllä olevassa kuvassa Ann Margrethe Gad (tunnistettavissa vaatteista) kulkee luonnossa takanaan valkeaan paitaan ja solmioon pukeutunut mies, jonka tunnistaminen tästä on mahdotonta. Kuvan alle Elsa on kirjoittanut vain "Höllental". Seuraavassa kuvassa, jonka alla puolestaan lukee "Höllenbach", sama mies kurkottaa kosken yllä. Seurue kävi lisäksi Ravenna-vesiputouksella, josta on albumissa myös postikorttikuva.

Kun albumissa on vielä seuraava kuva oheisteksteineen, saamme tietoa valkopaitaisen miehen identiteetistä.

Kuvassa ollaan veneessä Titiseellä. Järvi sijaisee Schwarzwaldissa. Kuvan viereen Elsa on kirjoittanut "'Tante Uff', Herr Hamel, Dr Knauff". Kuvan takana lukee "Auf dem Titisee im Boot A-M., Herr Hamel, Dr K. 13/7 23". Tässä varmistuu, että Ann Margrethe Gadia kutsuttiin täti Uffiksi. Venekuvassa hänellä on sylissään sama vaalea hattu, joka hänellä on päässään Höllental-kuvassa. Edellisten kuvien valkopaitainen mies näyttää puolestaan olevan venekuvan Dr Knauff. Venekuvan taakse kirjoitettu päiväys osaltaan todistaa, että Elsa on ollut Badenissa jo ennen kuin hänellä oli sinne oleskelulupa. Kenties hänen saksalaiset ystävänsä olivat sitä mieltä, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa.

Tämä ryhmäkuva on Elsan merkinnän mukaan otettu Herrenalbissa Schwarzwaldissa. Kameran eteen on asettunut runsaasti ihmisiä, mutta tunnistan vain Elsan. Hänen edessään vatsallaan makaava ihminen näyttää lapselta, joka on Elsan kanssa yhdessä toisessa, erittäin heikkolaatuisessa kuvassa, jota en tässä julkaise.

* * *

Vaikka Elsa passimerkintöjensä perusteella kävi uudestaan Badenissa, sieltä ei enää ole lisää kuvia. Tässä välissä ollaan sen sijaan taas Frauenbergissa, jossa on koolla saksalais-suomalaisen yhdistyksen väkeä: "Ausflug der Deutsch-Finnischen Gesellschaft zum Frauenberg, den 28. Juli 23". Aukeaman alalaitaan Elsa on kirjoittanut nimet Frau von Blankensee, Frln. König, Frln. Aurin, Prof. Merck, Dr. Berge ja Tyra Saarivirta. Ikävä kyllä pystyn yhdistämään kuvista kasvot Elsan lisäksi vain viimeksi mainittuun nimeen. Julkaisen kuudesta kuvasta seuraavassa puolet.

Elsa on kuvassa oikealla alhaalla, sen sijaan Tyra Saarivirtaa ei tässä kuvassa ole. Luultavasti hän otti kuvan.

Nyt puolestaan Elsa on itse ollut kameran takana ja Tyra Saarivirta mustassa puvussaan seisoo etualalla.

Elsa istuu suurella puunrungolla, takanaan yksi kolmesta naisesta, joiden nimet mainitaan mutta joiden ulkonäkö ei varmistu albumista muualta. Minulla on kuitenkin hentoinen muualta löytynyt vihje, jonka pohjalta veikkaan, että kuvassa on neiti König.

* * *

Tässä kohdassa albumia on jälleen kuvia puutarhasta, aivan varmasti Marburgista. Yhdessä niistä pyykkinarujen alle ovat asettuneet vasemmalle eteen "Tante Uff", hänen taakseen Elsa ja taimmaiseksi koppalakki päässään mielestäni Lina. Kaksi oikeanpuoleisinta naista jäävät ikävä kyllä ilman nimeä.

Albumin seuraavalla sivulla on otsikko "Bidenkopf - Sackpfeife" ja kolme kuvaa. Bidenkopf sijaitsee parikymmentä kilometria Marburgista luoteeseen, ja Sackpfeife on sen korkein kohta. Julkaisen alla kaksi kolmesta kuvasta.

Kuvassa on paha vaurio keskellä, mutta henkilöt erottuvat onneksi hyvin. Edessä on Dr Knauff, hänen takanaan vasemmalla Lina ja oikealla Elsa. Heidän välissään olevaa henkilöä en tunnista. Vasemmalla takana näytää olevan Titiseelläkin kuvattu herra Hamel.

Samat henkilöt, nyt lisänä kitara. Jos digitaalinen värjäys osuu lähellekään oikeaa, siniset ja siniharmaat sävyt ovat olleet suosittuja vuonna 1923.

* * *

Elokuussa Elsa kävi Baijerissa, sen tiedämme sekä passissa olevista leimoista että kiitos postikortin, jonka hän lähetti äidilleen Münchenistä 10.8. Hän kehuu rikkaan kaupungin tarjontaa mutta kertoo myös rahanvaihdon hankaluudesta.

München 10/8 23

R. äiti! Kaunis on tämä miljoonakaupunki täynnä taideaarteita! Raha se vain muuttelee. Kaksi dollaria kerkesin vaihtaa hyvällä kurssilla, 4,8 milj. Tänään sai vain 2,6 milj. Joten häilyväisyys tavaton ja se valhetus on niin inhottavaa, kun saa seisoa tuntikaupalla jonossa, ja kun pääsee kassan lähelle on saks. raha tavallis. lopussa. Täällä olisi niin paljon nähtävää, toista kuin Berliini, niin kaunista ja hienoa kuin rikkaan Bayerin pääkaupungin sopiikin olla. On niin kauhean kuuma, etten jaksa paljon päivässä kulkea katsomassa. Joko olette palanneet Tornioon?

Rak. terv. Elsa

* * *

Olemme siirtyneet syksyyn 1923. Elsa on käynyt ystäviensä kanssa Badenissa kahdesti, ja elokuussa sieltä on palattu Münchenin kautta. Sieltä ei ole tallentunut yhtäkään kuvaa. Elsa on saanut passiinsa jatko-oleskeluluvan vuoden 1924 puolelle asti, vaikka niin pitkäksi aikaa hän ei maahan jää. Loput Elsan matkan aikana otetut kuvat ovat lähes varmasti Marburgista. Säiden viiletessä ulkovaatetus muuttuu paksummaksi eikä enää tehdä reissuja muualle, ei ainakaan niin, että olisi otettu valokuvia. Kuvissa esiintyy entistä pienempi joukko ihmisiä.

Ann Margrethe Gad on edelleen mukana. Tässä hän on ulkona nähdäkseni puutarhasakset kädessään.

Arvatenkin samana päivänä otettu kuva, jossa joukkomme nauttii syksyn omenasadosta. Elsa ja Ann Margrethe Gad ovat helposti tunnistettavissa, miehet jossain määrin vaikeammin. Sanoisin kuitenkin, että vasemmalla on herra Römer, josta oli yksi kuva alkukesältä, ja hänen vieressään Dr Knauff hiukset sivuilta lyhyemmiksi leikattuina kuin ennen. Muissakin lopuissa kuvissa hänen hiuksensa on leikattu tuolla tavoin.

Alamme lähestyä matkan loppua. Ollaan kenties jo marraskuussa, jonka alkupuoliskolla, tarkemmin sanottuna 8.11., kansallissosialistit suorittivat Münchenissä niin sanotun oluttupavallankaappauksen. Sillä erää Hitler epäonnistui. Aivan varmasti siitä kuultiin ja luettiin uutisia Marburgissa, joskin saattaa olla, että asia painui pian unohduksiin. Hyperinflaatio oli samaan aikaan hurjimmillaan. Nuo dramaattiset ja historian kirjoihin jääneet tapahtumat tuntuvat etäisiltä kahdessa viimeisessä kuvassa, joissa Elsa itse näkyy. Ne ovat albumin ensimmäiset ja samalla viimeiset sisäkuvat.

Tuttu joukko koolla olohuoneessa juomassa ehkä teetä tai kaakaota. Valkea kuppi on varsin kookas. Seinällä Elsan kohdalla on kuusi korttia, jotka esittävät stilisoituja ihmishahmoja pelaamassa mailapelejä, ratsastamassa ja koiran kanssa. Seuraavassa kuvassa Elsan takana näkyy sama seinä tauluineen.

Kaksi viimeistä Elsan matkan aikaisiksi tulkitsemaani kuvaa esittävät ydinryhmää tavallista juhlallisemmin pukeutuneena. Alla niistä toinen.

Mihin ollaan menossa tai mistä tulossa, sitä on mahdotonta arvata, mutta ympäristö näyttää jo talviselta. Lehdet ovat pudonneet. Saattaa olla jo joulukuu, mikä merkitsisi, että Elsan kotiinpaluu on lähellä. Hän ei itse ole kuvassa.

Elsa haki Ruotsin konsulaatista Hampurista läpikulkuviisumin 28.11., kävi ilmoittamassa poistumisestaan viranomaisille Marburgissa ja sai passiinsa poistumisleiman Sassnitzissa joulukuun 16. päivänä. Hän astui laivaan, joka suuntasi Trelleborgiin. Linköpingistä 18.12. isälleen osoittamassa kortissa Elsa kertoo merimatkan olleen myrskyn takia kamala ja kestäneen neljän tunnin sijaan koko yön. Junavuorojen huonon sopivuuden takia hän pääsi vasta joulun pyhien aikana Haaparantaan ja sieltä yli Tornioon. 

Näin päättyi yli puolen vuoden opintomatka. Se oli varmasti ollut lähtemätön elämys nuorelle ihmiselle.

* * *

Kuvia katsellessa mieleen tulee, mitä niissä näkyville ihmisille tapahtui seuraavan parinkymmenen vuoden aikana, kun Saksa valitsi tien, joka johti totalitarismiin, suursotaan, miljoonien murhaan ja lopulta sen itsensä täydelliseen tuhoon valtiona. Pohdinta jää vailla vastausta kaikkien muiden paitsi Elsan ja Ann Margrethe Gadin kohdalla.

Albumin loppuun Elsa on lisännyt joitakin 1920-luvun mittaan Saksasta saamiaan kuvia.

Yllä on toinen hääkuvista, joiden ajankohdaksi on merkitty toukokuu 1925. Morsian saattaa olla Lina, mutten ole lainkaan varma, ja sulhanen voisi hyvin olla yhdessä Frauenbergin-kuvassa esiintyvä tunnistamaton mies.

Elsa sai myös kaksi kuvaa, joissa näkyy Arnsburgin luostari, erityisesti sen kattoa vailla oleva raunioitunut kirkkosali. Luostari sijaitsee Marburgin ja Frankfurt am Mainin puolivälissä. Sillä on pitkä ja värikäs historia, joka jatkui synkeissä merkeissä toisen maailmansodan aikana. Yllä näkyvässä kuvassa on Ann Margrethe Gad, ja kuvan ottajan nimeksi Elsa on merkinnyt "Hans Kr-Ki". Kuka oli tämä Hans? Albumin lopussa on muitakin hänen ottamiaan kuvia, muun muassa Heidelbergiä ja Marburgia esittäviä. Ikävä kyllä en tiedä hänen koko sukunimeään. Albumin takasisäkanteen eli kaikkein viimeiseksi on liimattu seuraava kuva.

Kuvan alla lukee "Ann-M. und Hans (bei Marburg) Sommer 1928". Ilman kuvatekstiä olisin luullut, että mies on Dr Knauff, mutta ilmeisesti hän onkin "Hans Kr-Ki". Voi toki olla, että aiemmat tulkintani ovat pielessä ja "der Pensionsvater" on sittenkin Hans. Epäselvät kuvat ja kuluneet merkinnät aiheuttavat erehtymisen vaaran.

Oli viimeisen kuvan mies kuka hyvänsä, hän ja Ann Margrethe näyttävät muodostavan parin. Kuvaa on vaikea tulkita muutoin. Muualta saamani tiedot eivät kuitenkaan viittaa siihen, että seurustelu olisi johtanut ainakaan avioliittoon, sillä Ann Margrethe Gad ei näytä ikinä menneen naimisiin eikä etenkään saaneen lapsia.

* * *

Vuosikymmen oli päättymässä, mutta Elsan matkaa koskeva tarina saa jatkoa.

Ann Margrethe Gad näet jatkoi yhteydenpitoa Elsan kanssa. En tiedä, kuinka tiiviisti 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun mittaan, mutta Elsan 1930-luvulla ylläpitämän vieraskirjan takasisäkannessa on Gadin osoite, jota on jossain vaiheessa päivitetty. Toinen maailmansota kuitenkin selvästi katkaisi yhteydenpidon. Jouluksi 1944 Elsa koetti elvyttää sen lähettämällä optimistisesti kortin ystävälleen Tanskaan. Se epäonnistui. Kortti palautettiin lähettäjälle, ja siihen oli lyöty leima "Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt". En ihmettele, että oli. Saksa, jota vastaan Suomi kävi sotaa Lapissa, olkoonkin että Neuvostoliiton pakottamana, miehitti edelleen Tanskaa. Siviiliyhteydet, kuten joulupostin kuljetus, tuskin toimivat lainkaan. Mielenkiintoista on, että Elsa on valinnut kortin kieleksi englannin. Saksa ei ollut Suomessa enää korkeassa kurssissa. Tuon ajan Suomesta ja Lahdesta kertoo paljon, että kortti palautettiin Elsalle, vaikkei siinä ollut lähettäjän osoitetta.

Ann Margrethe Gad jäi ilman Elsan joulukorttia, mutta meillä on vihjeitä hänen vaiheistaan seuraavalta keväältä. Netistä löytyi, uskomatonta kyllä, Jydske Vestkysten -lehden verkkojuttu, jossa samannimisen henkilön arvellaan keväällä 1945 panneen talteen talonsa rakenteisiin lehtileikkeitä, joissa kerrottiin Saksan tappiosta. Verkkoartikkeli on vuodelta 2017. Talon omistajat olivat remontin yhteydessä löytäneet lehtileikkeet. Pidän täysin uskottavana, että Saksassa useita vuosia ainakin 1920-luvulla ja kenties myöhemminkin oleskellut ihminen olisi ollut huolissaan saksalaisten tai siellä ainakin asuvien ystäviensä kohtalosta ja piilottanut lehtileikkeitä. Uskon, että kyseessä on sama Ann Margrethe Gad. Tanska pysyi Saksan miehittämä toukokuun alkupäiviin asti.

Sodan jälkeen yhteys palautui.

Gad kävi Elsan luona Ylitorniolla kesällä 1951 ja jopa vielä Helsingissä vanhempieni luona 1960-luvulla, kun Elsa oli ollut jo useita vuosia haudassa. Päätän tämän julkaisun vieraskirjamerkintään, jonka Ann Margrethe Gad kirjoitti 1951, nyt jälleen saksaksi. Se oli ollut ystävysten yhteinen kieli.

___

Kuvat omista arkistoista lukuun ottamatta Helsingin kaupunginmuseon kuvaa s/s Rügenistä.

Painettuja lähteitä

Hapuli, Ritva (toim.). Berliini, kirjailijan kaupunki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 2004.

"Informationen zur politischen Bildung 109/110: Die Weimarer Republik." Bundeszentrale für politische Bildung. Bonn, 1985.