Frans Keräsen muistelmista
Elokuu 1917
Laillista oikeusjärjestystä sekä kansalaisten turvallisuutta ja rauhaa vaarantavat ilmiöt jatkuivat eri puolilla maata. Kirjapainolakon vuoksi niitä ei voitu sanomalehdissä aikanaan käsitellä. Lakon loputtua lehdet kertoivat niistä. Mm. "Lappeenrannan kuulumisissa" kerroin tapahtuneista väkivaltaisuuksista:
"Maanantai-iltana – 13.8. – suoritettiin Helsingin pitäjässä Malmilla teko, joka julkeassa raakuudessaan hakee vertaistaan. Kun kunnanvaltuuston jäsenet eivät suostuneet työväestön vaatimuksiin kahden markan tuntipalkasta, piiritti pariin tuhanteen noussut joukko heidät ja vangitsi heidät kokonaiseksi vuorokaudeksi. Valtuuston jäseniä kidutettiin nälällä ja huonolla ilmalla. Loppujen lopuksi uhattiin heidät venäläisen sotaväen avulla sulkea kunnantaloon ja polttaa: Tällöin katsoivat he olevansa pakotetut suostumaan työväestön palkankorotusvaatimukseen."
Kun kirjapainolakko oli elokuussa 1917 ohi, raportoi Etelä-Saimaa järjestyshäiriöistä eri puolilta maata. Niiden syynä saattoi palkkavaatimusten lisäksi olla esimerkiksi voipula. Elokuun 14. päivän lehdessä raportoitiin voin ryöstelystä Turussa, ja kahta päivää myöhemmin oli uutinen Helsingistä. Tapahtumiin liittyi usein vähintään uhka, että venäläinen sotaväki puuttuu asiaan, jos virkavalta koettaa tulla väliin. Venäläisten sotilaiden toiminta oli lehtikirjoitusten perusteella ollut toistuvasti vaarallista yhteiskuntajärjestyksen ja suomalaisten keskinäisen sovun kannalta.Laillista oikeusjärjestystä sekä kansalaisten turvallisuutta ja rauhaa vaarantavat ilmiöt jatkuivat eri puolilla maata. Kirjapainolakon vuoksi niitä ei voitu sanomalehdissä aikanaan käsitellä. Lakon loputtua lehdet kertoivat niistä. Mm. "Lappeenrannan kuulumisissa" kerroin tapahtuneista väkivaltaisuuksista:
"Maanantai-iltana – 13.8. – suoritettiin Helsingin pitäjässä Malmilla teko, joka julkeassa raakuudessaan hakee vertaistaan. Kun kunnanvaltuuston jäsenet eivät suostuneet työväestön vaatimuksiin kahden markan tuntipalkasta, piiritti pariin tuhanteen noussut joukko heidät ja vangitsi heidät kokonaiseksi vuorokaudeksi. Valtuuston jäseniä kidutettiin nälällä ja huonolla ilmalla. Loppujen lopuksi uhattiin heidät venäläisen sotaväen avulla sulkea kunnantaloon ja polttaa: Tällöin katsoivat he olevansa pakotetut suostumaan työväestön palkankorotusvaatimukseen."
____________
Osaltaan tilannetta hämmensivät valtalain hyväksyminen ja sitä seurannut Venäjän väliaikaisen hallituksen määräys eduskunnan hajottamisesta. Etelä-Saimaassa kerrottiin, että kansalaiskokoukset muun muassa Ruokolahdessa ja Ensossa (nyk. Svetogorsk) olivat lähettäneet eduskunnalle viestin, jossa kehotettiin olemaan noudattamatta Venäjän väliaikaisen hallituksen määräystä. Samanlaisen julkilausuman antoi Suomen Ruotsalainen Työväenliitto.
Elintarviketilanne oli vaikea. Ensimmäisessä lakon jälkeen ilmestyneessä Etelä-Saimaan numerossa 11.8. arveltiin, että Venäjä panttaa Suomelle lupaamaansa viljaa, koska se pelkää saksalaisten maihinnousua Suomeen ja viljan joutumista vihollisen käsiin. Kuitenkin jo 16.8. kerrottiin, että toimitukset olivat alkaneet. Maihinnousu huolestutti Venäjää, vaikka sitä ilmeisesti pidettiin epätodennäköisenä. Sotauutisia koskevasta sensuurista huolimatta itärintamaa käsittelevissä raporteissa Venäjän armeijan tilasta kerrottiin varsin avoimesti. Valtakunnan muitakaan ongelmia ei salattu. Valko-Venäjä havitteli itsenäisyyttä, ja Ukrainan autonomiakysymys oli jatkuvasti esillä: "Pitkän väittelyn aiheutti myöskin kysymys Krimistä".
![]() |
Etelä-Saimaa 14.8.1917.
Kuvankaappaus Kansalliskirjaston
digitoiduista aineistoista.
|
Elokuun 14. päivän lehdessä oli suurten mullistusten rinnalla mitätön mutta erikoinen uutinen. Entinen Venäjän keisarillisen armeijan upseeri, viipurilaissyntyinen Gösta Michelsson, joka palveli ensimmäisen maailmansodan aikana ranskalaisessa lentokonetehtaassa, tuomittiin kuolemaan tietojen luovuttamisesta saksalaisille. Wikipedian mukaan hänet teloitettiin ampumalla Pariisissa mahdollisesti 15.10.1917. Mielenkiintoista kyllä, ranskalainen vastavakoilija ja vakoiluromaanien kirjoittaja Charles Lucieto kertoo vuonna 1926 ilmestyneessä kirjassaan venäläisestä, Saksan hyväksi Ranskassa vakoilleesta upseerista nimeltään Michelsen. Kirjan mukaan tämä ammuttiin vakoilijana 19.11.1917.
*
Linkittämäni vuoden 1917 julkaisut kuuluvat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti