Muistoja Oulun taistelusta I

Elsa Säippä: Hiukan muistoja

Elsa Säippä 17-vuotissyntymäpäivänään
4. lokakuuta 1917.

Tässä enimmäkseen sata vuotta sitten tapahtuneita asioita kertaavassa blogissani olen julkaissut otteita isänisäni Frans Keräsen muistelmista ja viittauksia hänen tuolloin toimittamansa Etelä-Saimaan artikkeleihin. Nyt laajennan kuvakulmaa tuomalla mukaan isänäitini Elsa Säipän (myöh. Säippä-Keränen) lukiolaisena kirjoittamat muistiinpanot tammi–helmikuulta 1918.

Elsa Säippä syntyi Ylitorniolla vuonna 1900 vanhempiensa, tukkukauppias Kaarlo Jaakko Säipän ja Aura Sofia Säipän (o.s. Öfverberg), ensimmäiseksi lapseksi. Sisällissodan puhjetessa hän kävi Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiota, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1919. Sen jälkeen hän suoritti isänsä toivomuksesta Helsingin kauppakorkeakoulussa ekonomin tutkinnon, mutta sitten hän jatkoi Helsingin yliopistossa ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kielissä. Elsa toimi englannin ja saksan lehtorina ainakin Varkaudessa ja Lahden Tyttölyseossa. Kun Ylitornion yhteiskoulu toisen maailmansodan jälkeen perustettiin, hänet kutsuttiin sen ensimmäiseksi rehtoriksi. Hän kuoli jo 1956.

*

Elsa kirjoittaa päiväkirjamaiset muistiinpanonsa Oulussa taistelun aikana kummallekin puolelle pieniä arkkeja, joita kertyy 28 kappaletta. Otsikoksi hän antaa Hiukan muistoja. Kauppiasperheen 17-vuotiaan tyttären sympatiat ovat luonnollisesti valkoisten puolella. Onhan hänen isänsä K. J. Säippä samaan aikaan Ylitornion suojeluskunnan aluepäällikkö ja 15-vuotias veli Paavo, kuten tekstistä käy ilmi, jo ase kädessä Oulussa. Kirjoituksesta voi aistia, kuinka hurja kokemus taistelujen keskellä eläminen on, vaikka toisaalta on myös ilmeistä, että nuori ihminen sopeutuu tilanteeseen nopeasti.

Julkaisen kirjoituksen tässä blogissa lyhentämättömänä kahdessa osassa.

*

1918

Tammik. 30 p.nä (keskiviikko)

- Koko talven on ollut sellaista mellastusta – täällä kumminkin vielä tähän asti rauhallista. Eilen illalla jo liikuskeli levottomia kansanjoukkoja. Tänä aamuna kun menin kouluun, selittelivät jo siellä että ryssiltä riisutaan Maneesissa aseita. - Meillä oli ensi (historia) tunnilla Eine hyvin kiihdyksissä, puhuttiin Suomen sodasta 1808–1809. Yht’äkkiä avataan ovi ja Suomelan Lassi ovella ja viittaa kädellä ja huutaa: tulkaa pojat! Kaikki olivat paikalla juoksemassa – Eine aivan kalpeana kohotti kätensä ja huusi: “Viel’ elää isäin henki!” Siihen huusivat pojat juostessaan: Joo! joo! Meidän luokalle ei jäänyt ainoatakaan poikaa, samoin menivät kaikkien yläluokkien pojat. Kun 8:nelle jäi v. 5 poikaa, haukuttiin heitä raukoiksi.  - Meillä oli toisella tunnilla vain tyttöjä ja kun ei latinan opettaja Pakarinen tullut pistettiin meille (Sessan ansiosta) matematiikan kokeet, mutta eihän siitä laskemisesta juuri mitään tullut. Kun 10:n aikana menimme ala-aulaan, tuli rehtori Karjalainen sanomaan, että kyllä on paras mennä kotiin.  - - - Koko päivän olen sitten ravannut katuja pitkin tyttöjen kanssa.  - Kasarmilla oli aamulla kova ottelu, jossa suojeluskaarti joutui ryssien ja punakaartin tulen väliin ja täytyi mennä takasin. Siellä haavoittui pahasti monta, m.m. Engelberg Reinilä, Isola, Ylitalo ja realikko Bäckman.  - - -

Lääninhallituksessa on valkokaartin päämaja, sinne ovat kaupungin rouvat koko päivän kantaneet ruokia isoilla koreilla. Meidän koulun pojat kehuivat että heillä on vapaa ruoka, kahvi ja tupakka. Paavokin se siellä hallitustalon ympärillä niin kivääri olalla vahti. Pelottaa vähän kun hän on niin lapsi, eikä ole saannut kotoakaan lupaa. Mutta onhan se kaikkien velvollisuus puolustaa vasta saatua vapauttamme.

- Aina kuulee uusia ja uusia huhuja, jotka harvoin ovat totta.  - Nytkin tuli palvelija ulkoa ja tiesi että k.lo 12 tulee tänne 500 ryssää ratsain ja että silloin se alkaa ottelu.  - Meikäläiset toivoisivat hartaasti että jääkärit Eteläpohjanmaalta, jossa ovat ryssiltä aseet riisuneet, pian joutuisivat tänne.  - Saapa nähdä meneekö rauhassa tämä yö. Kaikki täällä Schantzilla ovat tulleet tänne vinttikamariin ja nukkuvat pukimissa, tämä kun on niin työväentalon lähellä ja myötäänsä punakaartin osastoja marssii tässä ohi.  -  - Lauri ei ottanut kuin takin päältään ja torkkuu tuossa ja hokee, että kun se Paavo tulisi kotiin.

En ole aukassut mitään kirjaa, lieköpä aamulla tulee kouluun menoakaan.  - Huomen illalla kirjoitan lisää.

2 p.nä helmik.

Istumme täällä Kapteenska Halleenin pienessä salissa – kuuluu laukaus toisensa perästä, monta yhteislaukausta peräkkäin.  - Ajatella, että olemme sodan keskellä. Siinä ½ 5:n tienoissa alkoivat präikätä. Tuolta seinäntakaa huusivat että nyt siellä on jo tulipalo. Juoksimme vinnille ja juuri kun pääsin ikkunaan ja näin suuren punasen liekin, luultavasti Fabritiuksen talo palaa, kuului kova pamahdus ja juoksimme kam[al]aa kyytiä alas.

- Nyt tuli yksi sosialisti palvelijatar ja kertoi, että se on sentraali joka palaa, ja että punaset ovat sen sytyttäneet kun lahtarit alkoivat ampua sen vintiltä. Hän kertoi että lääninhallitukselta ajetaan hevoskuormittain haavottuneita.  - Mutta nyt ei tiedä mitä uskoa, kaikkina näinä 4:nä päivänä on levitetty niin kauheita valheellisia huhuja että saa nauraakin oikein sydämestään keskellä kauhuja.  - Milloin on lääninhallituksesta heitetty pommi (yli puolen kaupungin) juuri työväentalolle ja “akat ovat ottaneet sen pumpulikoriin” ja paljon muita, joita ei maksa vaivaa kirjottaa muistiin.  - Päivästä toiseen odotetaan jääkärijunaa, jonka varmasti tiedetään olevan tulossa – Raahe kuuleman on puhdistettu, oli vain yhden ryssän tarvinnut ampua, niin olivat ryssät ja punaset hettäneet aseet. Sen junan johdossa pitäisi olla kuuleman itse kenraali Mannerheim. (ei totta ollut) [huomautus lisätty ilmeisesti jälkikäteen]

- Me muutimme jo torstaina tänne Liljequistin taloon mormorilta, kun siinä oli työväentalon luona niin levotonta. Tänä päivänä olimme käymässä Schantzin farmorilla ja kun se on niin syrjässä aijoimme mennä uudestaan sinne, vaan kun tulimme tänne päivällistä syömään, alkoi, juuri kun istuimme päivällispöydässä, pauke kuulua. Juoksimme vinnille ja sieltä ikkunasta näimme ihmisten juoksevan kyyryllään talojen suojassa.  - - - -

En tiedä miten olen vielä niin säilyttänyt mielenmalttini että voin kirjottaa tulipalon laukausten keskellä. Minkälaista mahtaa olla lääninhallituksessa. Kyllä on huonosti pian, ellei se rauhottaja juna pian joudu.  - Paavo kun on myös siellä ollut jo neljättä vuorokautta, ei ole kertaakaan käväissyt täällä, ei ne taida seltä päästä. Neiti Bertha Halleen, sairaanhoitajatar on myös siellä. Kerstin F. Lempi N. ja Else Kock ovat siellä keittiössä myös, jossa häärää joukko kaupungin rouvia.  - Nyt on k.lo jo ½ 8, kauan olen kirjottanut, mutta kun saa aina pysähtyä pitkäksi aikaa, kun sähkö sammuu aina vähän päästä tai kuuluu kova paukaus. - - - -

Nyt tuli yksi vaimo rukka pyytään saada olla suojassa, kun ihan niskaan saapi kuulia. Hän kertoo: “Kyllä siellä taitaa olla jo koko risti tulessa, sentraalista se alkoi.”  - - -

3p.nä  - - Nyt on sunnuntaiaamupäivä, vaan kirkonkellojen sijasta kuuluu kamala kivärien ja parabellumien ja kuularuiskujen pauke.  - Viime yö oli kamala, nukuimme täysissä vaatteissa hiukan vuoteiden päällä. Koko iltayön kuului pauke ja koko se kortteeri, jossa illalla alkoi tulipalo, paloi poroksi ja toisesta merikoulu. Aamuyöstä oli vähän rauhallisempaa ja silloin nukahdettiin vähän.  - - Nyt tuli tänne juuri äsken Bertha Halleen ja lääkäri Göran Waennerberg punaset ristit käsivarsissa ja heilutellen punasen ristin lippua. He olivat niin iloisia ja reippaita, keroivat jääkärien tulleen ja heti paikalla piirittäneen kaupungin ja ajaneen punakaartin lääninhallituksen ympäriltä.  - Koko ajan kun kirjotan panee korvissa – pum! – pum! ja parabellumit naksuttaa kuin kirjoituskoneet.  - Bertha kertoi ettemme voi aavistaa minkälaisen yön he ovat viettäneet keskellä kuulasadetta, joita tuli joka puolelta kuin rakeita, eivätkä ikkunoita peittävät rautaplootut vähääkään pidättäneet niiden kulkua, ambulanssin huoneeseenkin oli tullut kuulia. Mutta on aivan ihmeellistä ettei siellä ole kuin pari kolme lievästi haavoittunutta ja koko yön ovat he itse ampuneet ja heitä ammuttu. Toisella puolella kuuluu olevan kovasti paljon haavottuneita ja kuolleitakin. Mutta sitä menee niin raa’aksi että tuntuu vain hyvältä kun ne saavat selkäänsä. Nyt piirittävät jääkärit työväentaloa – siellä on meidän asunto nyt samassa höskässä – löytyneekö mitään enää siltä paikalta silloin kun olemme sinne menossa. Iida, palvelija, on siellä päin yhä. Hänen piti tulla tuomaan meille tänne päivällistä – taitaa olla vähän niin ja näin sen tuonnin kanssa.  - Kaupungilla on ammuttu useilta vinneiltä – listien sanojen mukaan – ja siksi sytytettiin tuo kortteeri tuleen ja Adi Snellmannin taloon heitettiin pommi, siihen huoneeseen josta näkyi tulta, ja nämä vanhat kun tietävät sen talon väen, ettei siellä ole kun vanha herrasväki ja tyttöjä kotona.

- Taas käy sellainen rätinä. On niin ikävä istua täällä sisällä kuin säkissä, mutta jos menee pihalle ei malta olla menemättä ulos portista. Kadulla marssii valkosia patrullia ja punasen ristin hevosia ajaa ympäriinsä etsien haavoittuneita. Seurahuoneella on sellainen yleinen ambulanssi, jonne viedään kaikkia haavottuneita.  - Bertha sanoi ettei ole tänään nähnyt Paavoa, mutta eilen ja sanoi että jos hän olisi haavoittunut olisi sen täytynyt tulla ambulanssiin. Bertha neiti toi tämän laulun:

Jääkärien marssi

1 Syvä iskumme on viha voittamaton
meill armoa ei, kotimaata
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi
mi katkovi kahleitansa.
Ei ennen uhkamme uupua voi
kuin vapaa on Suomen kansa.

2. Kun painui päät muun kansan maan
Me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa
vaan yks aatos ylpeä, pyhä.
Me nousemme kostona Kullervon
soma on sodan kohtalot koittaa
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä
se kasvaa, se ryntää, se voittaa

3. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa
Yks’ suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjolan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevaa Suomen rantaa.

*

Lue myös Elsa Säipän Oulun taisteluja kuvaavan päiväkirjan toinen osa.