Toivo Kuula kävi tarinoimassa

Frans Keräsen muistelmista

Julkaisen jälleen otteen F. Keräsen muistelmista, mutta vuoden 1918 sijasta haen sieltä vuoden 1916 tapahtumia kuvaavan kohdan, jossa puhutaan Toivo Kuulasta. Viipurin Seurahuoneella puhjenneesta riidasta, jonka päätteeksi Kuulaa ammuttiin päähän, on tänä vappuna kulunut sata vuotta.

Lappeenranta oli sotavuosinakin vilkas kauttakulkukaupunki, jollainen asema sillä suuren Saimaan vesistön eteläisenä päätepisteenä on aina ollut. Liikennettä sinne välittivät monet suurehkot matkustajalaivat ja rahtialukset, joiden lisäksi useat pienet rannikkoalukset olivat vielä silloin liikennöimässä.

Ulkomainen matkailu oli sotavuosina melkein kokonaan tyrehtynyt. Kotimaista turistiliikennettä sen sijaan oli silloinkin jonkin verran. Monet tilapäisistä matkustajista poikkesivat varsinkin Etelä-Saimaan toimituksessa toivoen saavansa kuulla "maailman tapahtumista". Sotasensuurin kahlitsema lehdistö ei voinut tyydyttää täysin ihmisten tiedonhalua. Haluttiin kuulla yleisistä asioista enemmän, vaikkapa vain huhuja, joita – seurauksena sensuurista – oli silloin liikkeellä enemmän kuin rauhan aikana.

Toivo Kuula, postikorttikuva.

Eräs henkilö, joka kesinä 1916–17 kävi usein Etelä-Saimaan toimituksessa tarinoimassa kanssani ajankohtaisista ja päivän tapahtumista, oli säveltäjä Toivo Kuula. Hän toimi niinä vuosina Viipurissa kapellimestarina ja asui aina kesäisin jonkin aikaa vaimonsa, laulajatar Alma Silventoisen kotona Lappeen pitäjässä. Sieltä käsin poikkesi hän silloin tällöin Lappeenrannassa ja samalla Etelä-Saimaassa. Toivo Kuula oli seurallinen, isänmaallisesti ajatteleva, maamme ja kansamme kohtaloita valppaasti seuraava henkilö. Hänen inhimillisesti katsoen ennenaikainen, traaginen poismenonsa 18.5.1918 oli vasta vapautuneelle maallemme, varsinkin sen musiikkielämälle, suuri tappio.

______

Kuula todellakin kuoli vasta 18.5.1918, siis lähes kolme viikkoa ampumisen jälkeen. Runsas viikko sitten, 22.4., HS julkaisi aiheesta artikkelin, joka tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miten tapaukseen on suhtauduttu säveltäjän suvussa ja mahdollisen pääsyyllisen jälkeläisten keskuudessa. Juttu ei käsittääkseni kuitenkaan tarjoa uutta tietoa siitä, mitä Viipurin Seurahuoneella vappuaattona 1918 tapahtui.

Frans Keränen julkaisi Toivo Kuulan muistokirjoituksen Etelä-Saimaassa 25.5.1918, ja hautajaisista julkaistiin kuvaus 1.6.1918.

Toivo Kuulan kuolinilmoitus Karjala-sanomalehdessä 23.5.1918.