Frans Keräsen muistelmista
Kevät 1917
Tsaristisen sortojärjestelmän luhistuminen, laillisten olojen palauttaminen, kotimaisen hallituksen muodostaminen, eduskunnan koolle kutsuminen jne. herättivät kansamme kaikkien kerrosten keskuudessa suurta iloa ja toivorikasta mielialaa. Sitä tulkitsivat heti maaliskuun kumouksen tapahduttua eri puolilla maata – mm. Lappeenrannassa – pidetyt kansalaiskokoukset ja -juhlat, riemukkaat eläköön-huudot saavutetulle vapaudelle, sanomalehtien Venäjän vallankumouksellisia ylistävät kirjoitukset yms. mielenilmaisut. Mutta tapasipa myös sellaisia henkilöitä, jotka pitivät hurmoshenkistä kumouksellisuutta nopeasti haihtuvana harhakuvitelmana. Ja päivä päivältä ja viikko viikolta esiintyi yhä enemmän ilmiöitä, jotka osoittivat vapauden muuttuneen svaboodaksi, so. vastuuttomaksi huliganismiksi ja kurittomuudeksi. Tämä muodostui sitä vaarallisemmaksi, kun maassamme ei ollut tehtävänsä tasalla olevaa järjestysvaltaa, poliisia, vaan lopulta ainoastaan punakaartilaisainesten soluttama miliisi, joka jo varhaisessa vaiheessa – esim. kevätkylvöjen aikana – turvautui osittain kurittomaksi käyneen venäläisen sotaväen apuun. Eri puolilla maata tapahtui järjestyshäiriöitä, mielenosoituksia, mellakoita, voivarastojen ym. tarvikkeiden ryöstöjä sekä lakkoja, myös poliisi- ja miliisilakkoja. Maatalouslakoissa lakkolaiset mm. Satakunnassa asettivat pelloille lakkovahteja, jotka estivät talojen omaakin väkeä tiloillaan tekemästä töitä. He vaativat maataloudessakin 8-tuntista työpäivää ja palkkojen korottamista, joihin olisi ollut heti suostuttava.
Tsaristisen sortojärjestelmän luhistuminen, laillisten olojen palauttaminen, kotimaisen hallituksen muodostaminen, eduskunnan koolle kutsuminen jne. herättivät kansamme kaikkien kerrosten keskuudessa suurta iloa ja toivorikasta mielialaa. Sitä tulkitsivat heti maaliskuun kumouksen tapahduttua eri puolilla maata – mm. Lappeenrannassa – pidetyt kansalaiskokoukset ja -juhlat, riemukkaat eläköön-huudot saavutetulle vapaudelle, sanomalehtien Venäjän vallankumouksellisia ylistävät kirjoitukset yms. mielenilmaisut. Mutta tapasipa myös sellaisia henkilöitä, jotka pitivät hurmoshenkistä kumouksellisuutta nopeasti haihtuvana harhakuvitelmana. Ja päivä päivältä ja viikko viikolta esiintyi yhä enemmän ilmiöitä, jotka osoittivat vapauden muuttuneen svaboodaksi, so. vastuuttomaksi huliganismiksi ja kurittomuudeksi. Tämä muodostui sitä vaarallisemmaksi, kun maassamme ei ollut tehtävänsä tasalla olevaa järjestysvaltaa, poliisia, vaan lopulta ainoastaan punakaartilaisainesten soluttama miliisi, joka jo varhaisessa vaiheessa – esim. kevätkylvöjen aikana – turvautui osittain kurittomaksi käyneen venäläisen sotaväen apuun. Eri puolilla maata tapahtui järjestyshäiriöitä, mielenosoituksia, mellakoita, voivarastojen ym. tarvikkeiden ryöstöjä sekä lakkoja, myös poliisi- ja miliisilakkoja. Maatalouslakoissa lakkolaiset mm. Satakunnassa asettivat pelloille lakkovahteja, jotka estivät talojen omaakin väkeä tiloillaan tekemästä töitä. He vaativat maataloudessakin 8-tuntista työpäivää ja palkkojen korottamista, joihin olisi ollut heti suostuttava.
––––––––––
Yllä olevassa otteessa Frans Keränen ei siitä kirjoita, mutta Etelä-Saimaan toukokuun 1917 numeroissa hän käsitteli uhkaavaa viljapulaa näkyvästi. Muistelmien maininnat mullistusten vaikutuksista maatalouteen asettuvat tätä taustaa vasten. Samoista numeroista löytyy useita pienempiä uutisia, jotka kertovat olojen epävakaudesta yleensä. Senaatti vetosi juuri levottomiin oloihin myös silloin, kun se päätti kieltää alkoholin myynnin ja tarjoilun (Etelä-Saimaa 01.05.1917, nro 50).
Varsinaista kieltolakia tämä päätös ei vielä saattanut voimaan, mutta epäilemättä rajoituksiin vastattiin samalla tavoin kuin kieltolakiin kaksi vuotta myöhemmin, siis hankkimalla viinaa laittomin keinoin. Toki tällä elämänalueella oli käytetty luovuutta jo ennen ankaria rajoituksia. Salakapakoiden ja salapolton paljastumisesta kerrottiin Etelä-Saimaassa usein toukokuun 1917 mittaan, eivätkä nämä käytänteet varmasti olleet syntyneet kuin tyhjästä saman kuun alussa. Jo sen alkupäivinä uutisoitiin Puumalasta, että paikallinen kunnanlääkäri oli kahden ja puolen kuukauden aikana kirjoittanut 430 väkiviinareseptiä paikkakunnan apteekkiin. Viranomaiset määräsivät tutkinnan.
Samana päivänä, 5. toukokuuta, uutisoitiin, että kaikki Kotkan poliisit oli erotettu, mikä kertonee vanhan virkavallan menettämästä luottamuksesta, johon Frans Keränen edellä siteeraamassani muistelmien osassa myös viittaa. (Helena Honka-Hallilan kirjasta 100 vuotta kotkalaista työväenliikettä tosin käy ilmi, että poliisiasia oli ollut Kotkassa vireillä jo maaliskuun vallankumouksesta lähtien.) Kaksi viikkoa myöhemmin Keränen kirjoitti lehdessä erittäin huolestuneeseen sävyyn venäläisviranomaisten laittomista toimista. Vaikka valta näissä asioissa oli teoriassa jätetty kokonaan Suomen viranomaisille...
siitä huolimatta tapahtuu laittomia vangitsemisia ja kotitarkastuksia Suomelle kokonaan vieraitten voimien vaikutuksesta, aivan kuin sortojärjestelmän aikana. Tapahtuvatko yllämainitut pyhimpien perustuslaillisten oikeuksiemme polkemiset Venäjän vapaamielisen hallituksen tieten ja suostumuksella? Ja eikö kotimaisella hallituksellamme ole keinoja niiden ehkäisemiseksi?
Etelä-Saimaa, 19.05.1917, nro 57, s. 1 (Kuva lehtiotsikosta on samasta lähteestä.)
Kaikki linkit tässä päivityksessä viittaavat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Varsinaista kieltolakia tämä päätös ei vielä saattanut voimaan, mutta epäilemättä rajoituksiin vastattiin samalla tavoin kuin kieltolakiin kaksi vuotta myöhemmin, siis hankkimalla viinaa laittomin keinoin. Toki tällä elämänalueella oli käytetty luovuutta jo ennen ankaria rajoituksia. Salakapakoiden ja salapolton paljastumisesta kerrottiin Etelä-Saimaassa usein toukokuun 1917 mittaan, eivätkä nämä käytänteet varmasti olleet syntyneet kuin tyhjästä saman kuun alussa. Jo sen alkupäivinä uutisoitiin Puumalasta, että paikallinen kunnanlääkäri oli kahden ja puolen kuukauden aikana kirjoittanut 430 väkiviinareseptiä paikkakunnan apteekkiin. Viranomaiset määräsivät tutkinnan.
Samana päivänä, 5. toukokuuta, uutisoitiin, että kaikki Kotkan poliisit oli erotettu, mikä kertonee vanhan virkavallan menettämästä luottamuksesta, johon Frans Keränen edellä siteeraamassani muistelmien osassa myös viittaa. (Helena Honka-Hallilan kirjasta 100 vuotta kotkalaista työväenliikettä tosin käy ilmi, että poliisiasia oli ollut Kotkassa vireillä jo maaliskuun vallankumouksesta lähtien.) Kaksi viikkoa myöhemmin Keränen kirjoitti lehdessä erittäin huolestuneeseen sävyyn venäläisviranomaisten laittomista toimista. Vaikka valta näissä asioissa oli teoriassa jätetty kokonaan Suomen viranomaisille...
siitä huolimatta tapahtuu laittomia vangitsemisia ja kotitarkastuksia Suomelle kokonaan vieraitten voimien vaikutuksesta, aivan kuin sortojärjestelmän aikana. Tapahtuvatko yllämainitut pyhimpien perustuslaillisten oikeuksiemme polkemiset Venäjän vapaamielisen hallituksen tieten ja suostumuksella? Ja eikö kotimaisella hallituksellamme ole keinoja niiden ehkäisemiseksi?
Etelä-Saimaa, 19.05.1917, nro 57, s. 1 (Kuva lehtiotsikosta on samasta lähteestä.)
Kaikki linkit tässä päivityksessä viittaavat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti