Frans Keräsen muistelmista
14.3.–5.4.1917
Vallankumous oli kuitenkin kehittynyt ja laajeni yön aikana mm. Lappeenrantaan, niin että poliisimestari ja muut sortovallan kätyrit pidätettiin. Seuraavana päivänä Pusirewsky soitti minulle, ilmoitti matelevin äänenpainoin olevansa linnoituksessa vallankumouksellisten vankina ja pyysi, että enkö voisi jotakin tehdä hänen vapauttamisekseen. Hänen pyyntönsä ei antanut minulle aihetta yrittää käyttää hänen hyväkseen mitään. Sen koommin en titulus Pusirewskystä ole kuullut, mutta arvelen hänen kohtalonsa muodostuneen samantapaiseksi kuin muidenkin tsaristista sortojärjestelmää pönkittäneiden.
– Entinen Haminan ja Lappeenrannan poliisimestari Reinhold Reudolph-Pusirewsky itse asiassa karkotettiin maasta ja kuoli Yhdysvalloissa maaliskuussa 1953. Lähde: Mirko Harjula, "Ryssänupseerit": Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956 (netistä luettuna).
Seuraava eli maaliskuun 17. pnä ilmestynyt Etelä-Saimaan numero saattoi jo kertoa tyhjentävästi vallankumoukseen liittyneistä tapahtumista. Venäjällä oli suuriruhtinas Nikolai nimitetty jälleen sotavoimien korkeimmaksi ylipäälliköksi. Ruhtinas Lvov oli nimitetty ministerineuvoston puheenjohtajaksi. Uusi hallitus oli julistanut armahduksen poliittisille ja uskonnollisille vangeille.
Sana-, yhdistys- ja kokoontumisvapaus oli saatettu voimaan. Lainsäädäntölaitokset oli päätetty kutsua koolle yleisellä, yhtäläisellä, välittömällä ja salaisella äänestyksellä. Myös Suomen korkeimmassa hallinnossa tapahtui muutoksia. Venäjän Itämeren laivaston päällikkö oli saamansa määräyksen mukaisesti vangituttanut kenraalikuvernööri Frans Albert Seynin, senaatin talousosaston varapuheenjohtajan, tod. valtioneuvoksen Mikael Borovitinovin, jotka kuljetettiin Pietariin, ja siellä oli vangittu myös Suomen ministerivaltiosihteeri, kenraaliluutnantti Vladimir Markoff.
Kenraalikuvernöörin viran väliaikaiseksi hoitajaksi nimitettiin senaattori Lipiskij ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi senaattori Virenius, mutta kohta näiden jälkeen nimitettiin Suomen viimeiseksi kenraalikuvernööriksi venäläinen poliitikko Mihail Aleksandrovits Stahovitsh. Suomen uudeksi väliaikaiseksi valtiosihteeriksi nimitettiin duuman jäsen Roditshev. Viimeksi mainittu sivuutti jo 17.3. aamupäivällä Kouvolan aseman ylimääräisellä junalla matkalla Helsinkiin. Hänellä oli vain kolme venäläistä matkatoveria, ja hän piti Kouvolan asemalla tuhatlukuiselle kansanjoukolle puheen, jossa hän mm. ilmoitti, että kaikki venäläisten laittomasti määräämät virkamiehet erotetaan ja virat palautetaan takaisin suomalaisille. Samoin eduskunta kutsutaan koolle, ministerivaltiosihteeri asetetaan Suomen lakien mukaan ja hallitus tullaan muodostamaan kotimaisista miehistä. Vallankumouksen tavoitteiden toteutumista todisti sekin, että sensuuri poistettiin muiden uutisten paitsi sotatietoja koskevien kohdalta.
Etelä-Saimaa 17.03.1917, nro 32, s. 2
Etelä-Saimaan maaliskuun 20. p:n numerossa voitiin jo kertoa, että Venäjän keisari Nikolai II oli luopunut omasta ja poikansa puolesta valtaistuimesta sekä tarjonnut kruunua veljelleen. Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitsh kieltäytyi kruunusta, ennen kuin perustuslakia säätävä kansalliskokous olisi hyväksynyt hallitusmuodon.
Venäjän väliaikaisen hallituksen julistama armahdus poliittisille vangeille koski mm. Siperiaan karkoitettua asessori P. E. Svinhufvudia. Hänen paluumatkansa varrella oli hänelle puolisoineen järjestetty juhlallisia vastaanottoja lähetystöineen, puheineen ja kukkatervehdyksineen Pietarissa, Viipurissa sekä Pietarin ja Luumäen välisillä rautatieasemilla. Näistä kunnianosoituksista sisälsi Etelä-Saimaa seikkaperäisiä selostuksia.
Etelä-Saimaa 20.03.1917, nro 33, s. 2
Eri puolueiden välisten neuvottelujen tuloksena asetettiin 26.3. Oskari Tokoin johdolla sosialistis-porvarillinen kokoomussenaatti. Sen jäsenistä oli kuusi sosialidemokraattia, kaksi nuorsuomalaista, kaksi vanhasuomalaista, yksi maalaisliittolainen ja yksi ruotsalainen. Tämän senaatin eli sen talousosaston, joka muodosti ensimmäisen kotimaisen hallituksemme maaliskuun vallankumouksen jälkeen, kokoonpano oli seuraavanlainen: varapuheenjohtaja kansanedustaja Oskari Tokoi, oikeustoimituskunnan päällikkö tri Antti Tulenheimo, valtiovaraintoimituskunnnan päällikkö varatuomari Väinö Alfred Tanner, kirkollistoimituskunnan päällikkö professori Eemil Nestor Setälä, siviilitoimituskunnan päällikkö professori Allan Serlachius, siviilitoimituskunnan apulaispäällikkö fil. tri Julius Ailio, kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö fil. tri Leo Ehrnrooth, apulaispäällikkö Suomen ammattijärjestön puheenjohtaja Matti Paasivuori, maanviljelystoimituskunnan päällikkö maanviljelijä Kyösti Kallio, kamaritoimituskunnan päällikkö fil. maist. Wäinö Wuolijoki, kulkulaitostoimituskunnan päällikkö fil. tri Väinö Voionmaa ja salkuton senaattori fil. tri Rudolf Holsti. - Prokuraattoriksi nimitettiin 3.4. asessori P. E. Svinhufvud.
Etelä-Saimaa 27.03.1917, nro 36, s. 2
Eduskunta oli kutsuttu koolle huhtikuun 5:nneksi. Sen puhemiehiksi valittiin Kullervo Manner (sd), Lauri Ingman (vanhas.) ja Väinö Jokinen (sd). Tämän ns. "Mannerin eduskunnan" tärkeimmät päätökset olivat leipäkorttien ottaminen käytäntöön aluksi Helsingissä ja kesäkuun lopulla koko maassa, kieltolain vahvistaminen sekä uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait. Mutta kun eduskunta hyväksyi ns. valtalain, jolla korkein valta siirrettiin eduskunnalle ja maa julistettiin Venäjän hallituksesta riippumattomaksi ulkopoliittisia ja sotilaallisia asioita lukuunottamatta, niin Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti Suomen eduskunnan ja määräsi suoritettaviksi uudet vaalit lokakuun 1.–2. pnä. Ennen näitä tapahtui kuitenkin maassamme paljon asioita, jotka olivat vallankumouksen jälkimaininkeja tai liittyivät niihin ja jotka lienee syytä palauttaa näissäkin muistelmissa mieliin.
Etelä-Saimaa 5.4.1917, nro. 40
Maaliskuun vallankumous ja sen seurauksia. – Svabodaa
Edellä jo viitattiin huhuihin, joita varsinkin vv. 1915–16 ja vielä seuraavan vuoden alkukuukausina oli runsaasti liikkeellä. Viimeisinä viikkoina nämä huhut koskivat erityisesti sisäpoliittisen ja taloustilanteen kehittymistä Venäjän keisarikunnassa. Venäjän armeija oli sodassa kärsinyt raskaita tappioita. Niihin tuli lisäksi elintarvike- ja muu talouspula, joka laajensi yleistä tyytymättömyyttä ja vahvisti vallankumouksellista mielialaa maassa. Luotettavien ja täsmällisten tietojen saanti tapahtumista oli hyvin vaikeata. Huhuihin perustuvista tilannearvioinneista oli sotatilan ja sensuurin vallitessa pakko pidättyä. Mutta sitten äkkiarvaamatta, melkein yllättäen, alkoi suurten tapahtumien vyöry, joka ennen pitkää vaikutti käänteentekevästi olojen kehitykseen koko keisarikunnassa, myös Suomen suuriruhtinaskunnassa.
Torstai-iltana maaliskuun 15. pnä sain Itä-Suomen Uutistoimistolta, Viipurista, puhelimitse tietoja vallankumouksen puhkeamisesta Venäjällä, sen vanhan hallituksen kukistamisesta ja uuden ministeriön muodostamisesta. Kiiruhdin heti saattamaan nämä uutiset Etelä-Saimaan lisälehden avulla yleisön tietoon. Tuskin ensimmäiset kappaleet lisälehteä oli myyty, kun minulle soitti silloinen Lappeenrannan poliisimestari Reudolph-Pusirewsky ärtyneenä ärjyen: ”Mistä olette saanut sellaisia tietoja?” ja uhkasi minua ankarilla rangaistusseuraamuksilla.
– Kansalliskirjaston digitoitujen sanomalehtien tietokannasta ei löydy maaliskuun 15. päivän lisälehteä, mutta edemmäksi on linkitetty 17.3.2017 ilmestynyt ensimmäinen varsinainen numero, jossa uutisoitiin vallankumouksesta. Etelä-Saimaa ei tuolloin ollut päivittäin ilmestyvä lehti.
– Entinen Haminan ja Lappeenrannan poliisimestari Reinhold Reudolph-Pusirewsky itse asiassa karkotettiin maasta ja kuoli Yhdysvalloissa maaliskuussa 1953. Lähde: Mirko Harjula, "Ryssänupseerit": Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956 (netistä luettuna).
Seuraava eli maaliskuun 17. pnä ilmestynyt Etelä-Saimaan numero saattoi jo kertoa tyhjentävästi vallankumoukseen liittyneistä tapahtumista. Venäjällä oli suuriruhtinas Nikolai nimitetty jälleen sotavoimien korkeimmaksi ylipäälliköksi. Ruhtinas Lvov oli nimitetty ministerineuvoston puheenjohtajaksi. Uusi hallitus oli julistanut armahduksen poliittisille ja uskonnollisille vangeille.
Sana-, yhdistys- ja kokoontumisvapaus oli saatettu voimaan. Lainsäädäntölaitokset oli päätetty kutsua koolle yleisellä, yhtäläisellä, välittömällä ja salaisella äänestyksellä. Myös Suomen korkeimmassa hallinnossa tapahtui muutoksia. Venäjän Itämeren laivaston päällikkö oli saamansa määräyksen mukaisesti vangituttanut kenraalikuvernööri Frans Albert Seynin, senaatin talousosaston varapuheenjohtajan, tod. valtioneuvoksen Mikael Borovitinovin, jotka kuljetettiin Pietariin, ja siellä oli vangittu myös Suomen ministerivaltiosihteeri, kenraaliluutnantti Vladimir Markoff.
Kenraalikuvernöörin viran väliaikaiseksi hoitajaksi nimitettiin senaattori Lipiskij ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi senaattori Virenius, mutta kohta näiden jälkeen nimitettiin Suomen viimeiseksi kenraalikuvernööriksi venäläinen poliitikko Mihail Aleksandrovits Stahovitsh. Suomen uudeksi väliaikaiseksi valtiosihteeriksi nimitettiin duuman jäsen Roditshev. Viimeksi mainittu sivuutti jo 17.3. aamupäivällä Kouvolan aseman ylimääräisellä junalla matkalla Helsinkiin. Hänellä oli vain kolme venäläistä matkatoveria, ja hän piti Kouvolan asemalla tuhatlukuiselle kansanjoukolle puheen, jossa hän mm. ilmoitti, että kaikki venäläisten laittomasti määräämät virkamiehet erotetaan ja virat palautetaan takaisin suomalaisille. Samoin eduskunta kutsutaan koolle, ministerivaltiosihteeri asetetaan Suomen lakien mukaan ja hallitus tullaan muodostamaan kotimaisista miehistä. Vallankumouksen tavoitteiden toteutumista todisti sekin, että sensuuri poistettiin muiden uutisten paitsi sotatietoja koskevien kohdalta.
Etelä-Saimaa 17.03.1917, nro 32, s. 2
Etelä-Saimaan maaliskuun 20. p:n numerossa voitiin jo kertoa, että Venäjän keisari Nikolai II oli luopunut omasta ja poikansa puolesta valtaistuimesta sekä tarjonnut kruunua veljelleen. Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitsh kieltäytyi kruunusta, ennen kuin perustuslakia säätävä kansalliskokous olisi hyväksynyt hallitusmuodon.
Venäjän väliaikaisen hallituksen julistama armahdus poliittisille vangeille koski mm. Siperiaan karkoitettua asessori P. E. Svinhufvudia. Hänen paluumatkansa varrella oli hänelle puolisoineen järjestetty juhlallisia vastaanottoja lähetystöineen, puheineen ja kukkatervehdyksineen Pietarissa, Viipurissa sekä Pietarin ja Luumäen välisillä rautatieasemilla. Näistä kunnianosoituksista sisälsi Etelä-Saimaa seikkaperäisiä selostuksia.
Etelä-Saimaa 20.03.1917, nro 33, s. 2
Eri puolueiden välisten neuvottelujen tuloksena asetettiin 26.3. Oskari Tokoin johdolla sosialistis-porvarillinen kokoomussenaatti. Sen jäsenistä oli kuusi sosialidemokraattia, kaksi nuorsuomalaista, kaksi vanhasuomalaista, yksi maalaisliittolainen ja yksi ruotsalainen. Tämän senaatin eli sen talousosaston, joka muodosti ensimmäisen kotimaisen hallituksemme maaliskuun vallankumouksen jälkeen, kokoonpano oli seuraavanlainen: varapuheenjohtaja kansanedustaja Oskari Tokoi, oikeustoimituskunnan päällikkö tri Antti Tulenheimo, valtiovaraintoimituskunnnan päällikkö varatuomari Väinö Alfred Tanner, kirkollistoimituskunnan päällikkö professori Eemil Nestor Setälä, siviilitoimituskunnan päällikkö professori Allan Serlachius, siviilitoimituskunnan apulaispäällikkö fil. tri Julius Ailio, kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö fil. tri Leo Ehrnrooth, apulaispäällikkö Suomen ammattijärjestön puheenjohtaja Matti Paasivuori, maanviljelystoimituskunnan päällikkö maanviljelijä Kyösti Kallio, kamaritoimituskunnan päällikkö fil. maist. Wäinö Wuolijoki, kulkulaitostoimituskunnan päällikkö fil. tri Väinö Voionmaa ja salkuton senaattori fil. tri Rudolf Holsti. - Prokuraattoriksi nimitettiin 3.4. asessori P. E. Svinhufvud.
Etelä-Saimaa 27.03.1917, nro 36, s. 2
Eduskunta oli kutsuttu koolle huhtikuun 5:nneksi. Sen puhemiehiksi valittiin Kullervo Manner (sd), Lauri Ingman (vanhas.) ja Väinö Jokinen (sd). Tämän ns. "Mannerin eduskunnan" tärkeimmät päätökset olivat leipäkorttien ottaminen käytäntöön aluksi Helsingissä ja kesäkuun lopulla koko maassa, kieltolain vahvistaminen sekä uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait. Mutta kun eduskunta hyväksyi ns. valtalain, jolla korkein valta siirrettiin eduskunnalle ja maa julistettiin Venäjän hallituksesta riippumattomaksi ulkopoliittisia ja sotilaallisia asioita lukuunottamatta, niin Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti Suomen eduskunnan ja määräsi suoritettaviksi uudet vaalit lokakuun 1.–2. pnä. Ennen näitä tapahtui kuitenkin maassamme paljon asioita, jotka olivat vallankumouksen jälkimaininkeja tai liittyivät niihin ja jotka lienee syytä palauttaa näissäkin muistelmissa mieliin.
Etelä-Saimaa 5.4.1917, nro. 40
Kommentit
Lähetä kommentti