Siirry pääsisältöön

Itsenäisyyssenaatti


Frans Keräsen muistelmista

Marraskuun loppu 1917


Levottomuuksien, ulkoparlamentaarisen painostuksen ja sekasorron keskelläkin koetettiin maamme ja kansamme suuria elinkysymyksiä kehittää myönteiseen ratkaisuun. Vaikka maaliskuun vallankumouksesta oli kulunut jo yli puoli vuotta ja lokakuun kumouksestakin pari kuukautta, ei Suomen ja Venäjän välisiä suhteita eikä kysymystä maamme korkeimmasta vallasta ollut saatu ratkaistuksi. Eduskunta oli tosin päättänyt korkeimman vallan, joka ennen vallankumousta oli kuulunut keisari-suuriruhtinaalle, ottaa käsiinsä, mutta tätä päätöstä ei ollut saatu vahvistetuksi. Mutta porvarilliset puolueet ja sosialidemokraatit olivat jatkuvasti eri mieltä siitä, olisiko ns. valtalaki vahvistettava vaiko asetettava kolmimiehinen valtionhoitajakunta, jota tarkoittava ehdotus oli porvarillisten taholta tehty. Lopulta molemmat nämä vaihtoehdot hylättiin, samalla kun eduskunta vahvisti lait kunnallislakien uudistamisesta ja kahdeksantuntisesta työpäivästä.

Etelä-Saimaa 24.11.1917


Erimielisyyttä aiheutti myös hallituskysymys. Sosialidemokraatit antoivat suurlakkoviikolla "Me vaadimme -julistuksen", jossa he esittivät mm. vasemmistohallituksen muodostamista Oskari Tokoin johdolla. Kun he eivät tahtoneet osallistua kokoomushallitukseen porvarillisten kanssa, päättivät viimeksi mainitut, jotka olivat lokakuun 1.–2. pnä valitussa eduskunnassa enemmistönä, muodostaa puhtaasti porvarillisen hallituksen. Tähän hallitukseen, itsenäisyyssenaattiin, kuuluivat seuraavat henkilöt: puheenjohtaja, prokuraattori P.E. Svinhufvud, oikeustoimituskunnan päällikkö, lakit. toht. O. Talas, sisäasiaintoimituskunnan päällikkö, oikeuspormestari A. Castrén ja apulaispäällikkö, lakit. toht. A. Frey, valtiovaraintoimituskunnan päällikkö, pankinjohtaja J. Arajärvi, kirkollisten ja opetusasiain toimituskunnan päällikkö, prof. E. N. Setälä, maataloustoimituskunnan päällikkö, maanviljelijä K. Kallio ja apulaispäällikkö, agronomi Y. E. Pehkonen, kulkulaitos- ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö, yli-intendentti, prof. J. Castrén, kauppa- ja teollisuuslaitostoimituskunnan päällikkö, lakit. toht. Heikki Renvall, sosiaalitoimituskunnan päällikkö, fil. lis. O. V. Louhivuori.


Hallituksen asettamista koskevan eduskunnan kirjelmän, joka esitettiin täysi-istunnossa marraskuun 15. pnä 1917, olivat allekirjottaneet puhemies J. Lundson sekä varapuhemiehet L. Ingman ja Santeri Alkio.
__________


Marraskuun lopun Etelä-Saimaan numeroissa varsinaiset suursodan uutiset jäivät entistäkin selvemmin sisäsivujen aiheiksi.

Näkyvimmin käsiteltiin Suomen poliittisia kysymyksiä sekä anarkiaa ja väkivaltaisuuksia, joihin syyllistyivät "huligaanit" ja venäläinen sotaväki. Pääkirjoitus 22.11.1917 palaa näissä merkeissä suurlakon aikaisiin tapahtumiin ja toteaa, että kansalaissota oli vältetty vain enemmistön mielenmaltin ansiosta. Ilo olisi toki oleva lyhytaikainen. Saman päivän lehdessä kerrottiin, että punakaartilaisten väkivalta oli kohdistunut myös Ruotsin kansalaisiin, kohtalokkainkin seurauksin, ja Norjan konsuliin Raumalla. Ruotsin arveltiin voivan kehottaa kansalaisiaan poistumaan Suomesta. Viisi päivää myöhemmin julkaistusta pääkirjoituksesta ilmenee kuitenkin toivo, että sosialidemokraattien piirissä alkavat maltillisemmatkin äänet kuulua.

Venäjän luisuminen yhä hallitsemattomampaan tilaan tarjosi Suomelle tilaisuuden ottaa viimeisiä merkittäviä askeliaan kohti itsenäisyyttä. Marraskuun 24. päivän lehdessä kerrottiin eduskunnan ottaneen korkeimman vallan käsiinsä. Vaikka porvarillinen enemmistö sai kantansa läpi, oli sen sisällä erimielisyyksiä. Äänestyksessä voitti maalaisliittolaisten kanta, jonka nuorsuomalaiset hyväksyivät siltä osin kuin se siirsi ylimmän vallan suomalaisiin käsiin. Sen sijaan nuorsuomalaiset, joita myös Frans Keränen ja Etelä-Saimaa lehdistön puolella edustivat, eivät hyväksyneet varauksetta, että sekä lakiasäätävä että toimeenpaneva valta olivat samalla elimellä.

Etelä-Saimaa 27.11.1917
Muistelmissa mainitun hallituksen muodostamista kohti kuitenkin edettiin. Marraskuun 27. päivänä uutisoidaan, että eduskunnalle on esitetty Tokoin sosialidemokraattinen ja Svinhufvudin porvarillinen senaattorilista ohjelmineen, mutta samaan lehteen oli kuin olikin ehtinyt viime hetken uutisena tieto myös tuloksesta: eduskunta oli hyväksynyt Svinhufvudin senaatin.

Yksi merkki maan siirtymisestä kohti itsenäisyyttä oli virkamiehistön päätös olla tunnustamatta muuta hallitusvaltaa kuin eduskunnan määrämä.

Venäjä oli todellakin sekavassa tilassa. 22. marraskuuta Kerenskin kerrottiin paenneen lentokoneella, ja kaksi päivää myöhemmin lukijoille vakuutetaan, että hillittömimmänkään anarkistin hillittöminkään mielikuvitus ei olisi voinut keksiä niin laajapiirteistä ja seurauksiltaan niin kauheata sekasortoa ja rappiota kuin Venäjällä vallitsi. Kaiken keskellä jotkut kaavailivat Venäjän liittotasavaltaa, johon esimerkiksi Ukraina olisi demokraattisena tasavaltana liittynyt.
Etelä-Saimaa 22.11.1917

*

Linkit vuoden 1917 lehtijuttuihin johtavat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin, joista myös kuvankaappaukset on otettu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Oulun taistelusta II

T oinen osa päiväkirjasta, jota  Elsa Säippä piti Oulun taistelun aikana "Korsetistakin oli kerran hyötyä." Toisessa osassa Oulu alkaa olla tukevasti valkoisten hallinnassa, sillä jääkärit ovat saapuneet Vaasasta pelastamaan alakynnessä olleita paikallisia suojeluskuntalaisia ja näiden apureita. Edelleen kuitenkin yksittäiset punaiset koettavat iskeä, tai ainakin sellaisia juttuja on liikkeellä. Elsa pääsee auttamaan muun muassa kantamalla lääninhallituksen taloon ruokaa, ja hän myös näkee jälleen veljensä Paavon. Kaksi vuotta Elsaa nuorempi Paavo Säippä kirjoitti ylioppilaaksi kuusitoistavuotiaana keväällä 1919, siis samalla kuin isosiskonsa. Hän teki sittemmin merkittävän uran virkamiehenä. Tekstissä mainitaan myös näiden nuorempi veli, vuonna 1905 syntynyt Lauri. Säipän pojat olivat vuosia aikaisemmin suutuspäissään kivittäneet Ylitornion kirkon ikkunoita rikki, kun heitä ei ollut otettu mukaan jollekin reissulle. Kertoman mukaan Lauri, silloin vielä pikk...

Elsan vieraina: Lahden tyttölyseon oppilaat Vappu Liipolasta Sirkka Seljaan

Elsan vieraina Lahden tyttölyseon oppilaat Vappu Liipolasta Sirkka Seljaan Edellisessä julkaisussani kävin läpi isoätini Elsa Säippä-Keräsen luona Lahdessa käyneet opettajakollegat. Tällä kertaa täydennän tyttölyseoteeman julkaisemalla vieraskirjassa esiintyvät oppilasvierailut. Ne voi jakaa kahteen kategoriaan. Vuosina 1934-1937 hänen luonaan kävi Elsan päivän aikoihin luokka, jonka luokanvalvoja hän oli. Vuodesta 1936 alkoivat keväisin käydä myös kunkin vuoden ylioppilaskokelaat. Sota katkaisi vierailut melko tehokkaasti. Viimeinet ja samalla ainoat sodanaikaisen luokan merkinnät vieraskirjaan tehtiin keväällä 1942. Elsa oli myös tuon luokan luokanvalvoja. Vuoden 1943 yhdestä abista on vieraskirjan välissä muistuttamassa vain myöhemmin lisätty lehtileike. Käyn läpi ensin Elsan ensimmäisen oman luokan vierailut ja sitten muiden abiturienttien käynnit. Vaikka julkaisen tässä kaikki nimet vieraskirjasta kuvattuina, luettelen myös tekstissä jokaisen nimen. Teen niin, jotta ne löytyvät ne...

Elsan vieraina: Värri, Noponen ja muut Lahden tyttölyseon opettajat

Elsan vieraina Värri, Noponen ja muut Lahden tyttölyseon opettajat Frans Keränen kirjoittaa julkaisemattomissa muistelmissaan: Kieltäydyin lopullisesti, niin kuin luulin, ottamasta vastaan Etelä-Suomen Sanomain päätoimittajan tointa. Mutta sitten sattui jotakin, joka sai minut ilmoittamaan johtaja Kivekkäälle, että olisin sittenkin valmis tulemaan Lahteen. Silloinen morsiameni ja tuleva vaimoni, fil. maisteri Elsa Säippä, valittiin Lahden tyttölyseon saksan ja englannin kielten opettajaksi. Niin myös Elsan Varkaudessa edellisvuonna aloittama vieraskirja muutti Lahteen elokuussa 1932. Ensimmäisten Lahdessa siihen nimensä kirjoittaneiden joukossa ovat sitaatissa mainittu K. O. Kivekäs, Etelä-Suomen Sanomain Kirjapaino Oy:n johtaja, ja tämän vaimo Hulda, mutta heti heidän jälkeensä tulee ensimmäinen Elsan uusi kollega Lahden tyttölyseosta, Katri Blomroos. Hän oli kirjoittava nimensä vieraskirjaan vielä yli kaksikymmentä kertaa. Vielä paljon Blomroosia useammin, lähes ...