Frans Keräsen muistelmista
Marraskuun loppu 1917
Levottomuuksien, ulkoparlamentaarisen painostuksen ja sekasorron keskelläkin koetettiin maamme ja kansamme suuria elinkysymyksiä kehittää myönteiseen ratkaisuun. Vaikka maaliskuun vallankumouksesta oli kulunut jo yli puoli vuotta ja lokakuun kumouksestakin pari kuukautta, ei Suomen ja Venäjän välisiä suhteita eikä kysymystä maamme korkeimmasta vallasta ollut saatu ratkaistuksi. Eduskunta oli tosin päättänyt korkeimman vallan, joka ennen vallankumousta oli kuulunut keisari-suuriruhtinaalle, ottaa käsiinsä, mutta tätä päätöstä ei ollut saatu vahvistetuksi. Mutta porvarilliset puolueet ja sosialidemokraatit olivat jatkuvasti eri mieltä siitä, olisiko ns. valtalaki vahvistettava vaiko asetettava kolmimiehinen valtionhoitajakunta, jota tarkoittava ehdotus oli porvarillisten taholta tehty. Lopulta molemmat nämä vaihtoehdot hylättiin, samalla kun eduskunta vahvisti lait kunnallislakien uudistamisesta ja kahdeksantuntisesta työpäivästä.
Erimielisyyttä aiheutti myös hallituskysymys. Sosialidemokraatit antoivat suurlakkoviikolla "Me vaadimme -julistuksen", jossa he esittivät mm. vasemmistohallituksen muodostamista Oskari Tokoin johdolla. Kun he eivät tahtoneet osallistua kokoomushallitukseen porvarillisten kanssa, päättivät viimeksi mainitut, jotka olivat lokakuun 1.–2. pnä valitussa eduskunnassa enemmistönä, muodostaa puhtaasti porvarillisen hallituksen. Tähän hallitukseen, itsenäisyyssenaattiin, kuuluivat seuraavat henkilöt: puheenjohtaja, prokuraattori P.E. Svinhufvud, oikeustoimituskunnan päällikkö, lakit. toht. O. Talas, sisäasiaintoimituskunnan päällikkö, oikeuspormestari A. Castrén ja apulaispäällikkö, lakit. toht. A. Frey, valtiovaraintoimituskunnan päällikkö, pankinjohtaja J. Arajärvi, kirkollisten ja opetusasiain toimituskunnan päällikkö, prof. E. N. Setälä, maataloustoimituskunnan päällikkö, maanviljelijä K. Kallio ja apulaispäällikkö, agronomi Y. E. Pehkonen, kulkulaitos- ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö, yli-intendentti, prof. J. Castrén, kauppa- ja teollisuuslaitostoimituskunnan päällikkö, lakit. toht. Heikki Renvall, sosiaalitoimituskunnan päällikkö, fil. lis. O. V. Louhivuori.
Hallituksen asettamista koskevan eduskunnan kirjelmän, joka esitettiin täysi-istunnossa marraskuun 15. pnä 1917, olivat allekirjottaneet puhemies J. Lundson sekä varapuhemiehet L. Ingman ja Santeri Alkio.
__________
Marraskuun lopun Etelä-Saimaan numeroissa varsinaiset suursodan uutiset jäivät entistäkin selvemmin sisäsivujen aiheiksi.
Näkyvimmin käsiteltiin Suomen poliittisia kysymyksiä sekä anarkiaa ja väkivaltaisuuksia, joihin syyllistyivät "huligaanit" ja venäläinen sotaväki. Pääkirjoitus 22.11.1917 palaa näissä merkeissä suurlakon aikaisiin tapahtumiin ja toteaa, että kansalaissota oli vältetty vain enemmistön mielenmaltin ansiosta. Ilo olisi toki oleva lyhytaikainen. Saman päivän lehdessä kerrottiin, että punakaartilaisten väkivalta oli kohdistunut myös Ruotsin kansalaisiin, kohtalokkainkin seurauksin, ja Norjan konsuliin Raumalla. Ruotsin arveltiin voivan kehottaa kansalaisiaan poistumaan Suomesta. Viisi päivää myöhemmin julkaistusta pääkirjoituksesta ilmenee kuitenkin toivo, että sosialidemokraattien piirissä alkavat maltillisemmatkin äänet kuulua.
Venäjän luisuminen yhä hallitsemattomampaan tilaan tarjosi Suomelle tilaisuuden ottaa viimeisiä merkittäviä askeliaan kohti itsenäisyyttä. Marraskuun 24. päivän lehdessä kerrottiin eduskunnan ottaneen korkeimman vallan käsiinsä. Vaikka porvarillinen enemmistö sai kantansa läpi, oli sen sisällä erimielisyyksiä. Äänestyksessä voitti maalaisliittolaisten kanta, jonka nuorsuomalaiset hyväksyivät siltä osin kuin se siirsi ylimmän vallan suomalaisiin käsiin. Sen sijaan nuorsuomalaiset, joita myös Frans Keränen ja Etelä-Saimaa lehdistön puolella edustivat, eivät hyväksyneet varauksetta, että sekä lakiasäätävä että toimeenpaneva valta olivat samalla elimellä.
![]() |
Etelä-Saimaa 27.11.1917 |
Muistelmissa mainitun hallituksen muodostamista kohti kuitenkin edettiin. Marraskuun 27. päivänä uutisoidaan, että eduskunnalle on esitetty Tokoin sosialidemokraattinen ja Svinhufvudin porvarillinen senaattorilista ohjelmineen, mutta samaan lehteen oli kuin olikin ehtinyt viime hetken uutisena tieto myös tuloksesta: eduskunta oli hyväksynyt Svinhufvudin senaatin.
Yksi merkki maan siirtymisestä kohti itsenäisyyttä oli virkamiehistön päätös olla tunnustamatta muuta hallitusvaltaa kuin eduskunnan määrämä.
Venäjä oli todellakin sekavassa tilassa. 22. marraskuuta Kerenskin kerrottiin paenneen lentokoneella, ja kaksi päivää myöhemmin lukijoille vakuutetaan, että hillittömimmänkään anarkistin hillittöminkään mielikuvitus ei olisi voinut keksiä niin laajapiirteistä ja seurauksiltaan niin kauheata sekasortoa ja rappiota kuin Venäjällä vallitsi. Kaiken keskellä jotkut kaavailivat Venäjän liittotasavaltaa, johon esimerkiksi Ukraina olisi demokraattisena tasavaltana liittynyt.
![]() |
Etelä-Saimaa 22.11.1917 |
*
Linkit vuoden 1917 lehtijuttuihin johtavat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin, joista myös kuvankaappaukset on otettu.
Kommentit
Lähetä kommentti