Frans Keräsen muistelmista
Marraskuu 1917
Maaliskuun jälkeisenä aikana vallankumouksellisen Venäjän olot ajautuivat päivä päivältä ja ja viikko viikolta yhä suurempaan sekasortoon. Vapaamieliset porvarilliset piirit, kuten esim. lokakuulaiset ja kadetit, olivat pakotetut eroamaan väliaikaisesta hallituksesta. Valta luisui yksinomaan vasemmistopuolueiden, sosiaalivallankumouksellisten ja menshevikien (sosiaalidemokraattien) sekä työmies- ja sotamiesneuvostojen käsiin. Lopulta äärimmäinen vasemmisto, bolshevikkiryhmä, suoritti aseellisen vallankaappauksen epäonnistuttuaan sitä ennen kumousyrityksessään. Tämä tapahtui marraskuun 7. päivän – vanhan venäläisen ajanlaskun mukaan lokakuun 25. päivän – vastaisena yönä, jolloin alkoi vain vuorokauden kestänyt ratkaiseva taistelu. Väliaikainen hallitus kukistui, sen jäsenet vangittiin lukuunottamatta pääministeri Kerenskiä, joka pakeni ulkomaille. Valta siirtyi työmies- ja sotamiesedustajain Pietarin neuvoston komitealle. Neuvosto asetti vallankumouksellisen hallituksen, jonka puheenjohtaksi tuli Vladimir Iljitsh Lenin ja aluksi ulkoasiain-, sittemmin sotilasasiainkin komissaariksi L.D. Trotski, jotka saksalaisen kenraalin Erich Ludendorffin toimesta oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen lähetetty Tornion kautta sinetöidyssä rautatievaunussa Venäjälle.
Lokakuun ja marraskuun alun Etelä-Saimaa oli täynnä toinen toistaan painavampia uutisia Suomen itsenäisyyspyrkimyksistä, turvallisuustilanteesta, elintarvikepulasta, Venäjän sekavasta tilanteesta ja toki myös meneillään olevasta maailmansodasta. Lokakuun vallankumousta ei toki pystytty ennakoimaan, mutta jokaisessa numerossa oli huolestuttavia uutisia Venäjältä. Esimerkiksi lokakuun 16. päivänä kerrottiin anarkian laajenevan, neljä päivää myöhemmin oltiin huolissaan sanomalehtimieskollegoista ja 30.10. uutisoitiin Mustanmeren laivaston nostaneen Ukrainan lipun.
Ehdotus Suomen uudesta hallitusmuodosta sai runsaasti palstatilaa 9. päivän lehdessä ja kahdessa sitä seuraavassa numerossa, ja itsenäisyysasiaa kerrottiin käsiteltävän ansiokkaasti Robert Hermansonin ja A.R. Wreden aivan tuoreissa, WSOY:n ja Otavan julkaisemissa lentokirjasissa.
Porvarillisten puolueiden kentässä oli liikehdintää. Oli ehdotettu nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten yhdistymistä, mikä johti Lappeenrannan kyseisiä puolueita kannattaneet lehdet lievään nokittelukisaan. Nuorsuomalainen Etelä-Saimaa muistutti 25.10., että puoleiden ero oli kulminoitunut tapaan, jolla ne olivat suhtautuneet Venäjän sortotoimiin.
Etelä-Saimaa kertoi vaalituloksista tarkemmin 13.11.1917 ja luetteli valittujen nimiä. Silmään pistää nuorsuomalaisten riveistä uudelleen eduskuntaan valittu Pekka Paavolainen, Olavi Paavolaisen isä. Seuraavana vuonna, kun kysymys valtiomuodosta rikkoi porvarillisten puolueiden rivejä, Pekka Paavolainen siirtyi kokoomukseen.
Suurten poliittisten ja sotatapahtumien keskellä ei toki unohdettu pieniä paikallisuutisia tai kulttuuria. Innokas teatterimies Frans Keränen kirjoitti jatkuvasti arvioita näytöksistä. Esimerkkinä olkoon paikallinen George Bernard Shaw -produktio Ihminen ja yli-ihminen. Uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhla sai hänet kirjoittamaan mittavan artikkelin 30.10. ilmestyneeseen lehteen.
Maaliskuun jälkeisenä aikana vallankumouksellisen Venäjän olot ajautuivat päivä päivältä ja ja viikko viikolta yhä suurempaan sekasortoon. Vapaamieliset porvarilliset piirit, kuten esim. lokakuulaiset ja kadetit, olivat pakotetut eroamaan väliaikaisesta hallituksesta. Valta luisui yksinomaan vasemmistopuolueiden, sosiaalivallankumouksellisten ja menshevikien (sosiaalidemokraattien) sekä työmies- ja sotamiesneuvostojen käsiin. Lopulta äärimmäinen vasemmisto, bolshevikkiryhmä, suoritti aseellisen vallankaappauksen epäonnistuttuaan sitä ennen kumousyrityksessään. Tämä tapahtui marraskuun 7. päivän – vanhan venäläisen ajanlaskun mukaan lokakuun 25. päivän – vastaisena yönä, jolloin alkoi vain vuorokauden kestänyt ratkaiseva taistelu. Väliaikainen hallitus kukistui, sen jäsenet vangittiin lukuunottamatta pääministeri Kerenskiä, joka pakeni ulkomaille. Valta siirtyi työmies- ja sotamiesedustajain Pietarin neuvoston komitealle. Neuvosto asetti vallankumouksellisen hallituksen, jonka puheenjohtaksi tuli Vladimir Iljitsh Lenin ja aluksi ulkoasiain-, sittemmin sotilasasiainkin komissaariksi L.D. Trotski, jotka saksalaisen kenraalin Erich Ludendorffin toimesta oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen lähetetty Tornion kautta sinetöidyssä rautatievaunussa Venäjälle.
___________
Lokakuun ja marraskuun alun Etelä-Saimaa oli täynnä toinen toistaan painavampia uutisia Suomen itsenäisyyspyrkimyksistä, turvallisuustilanteesta, elintarvikepulasta, Venäjän sekavasta tilanteesta ja toki myös meneillään olevasta maailmansodasta. Lokakuun vallankumousta ei toki pystytty ennakoimaan, mutta jokaisessa numerossa oli huolestuttavia uutisia Venäjältä. Esimerkiksi lokakuun 16. päivänä kerrottiin anarkian laajenevan, neljä päivää myöhemmin oltiin huolissaan sanomalehtimieskollegoista ja 30.10. uutisoitiin Mustanmeren laivaston nostaneen Ukrainan lipun.
 |
| Etelä-Saimaa 20.10.1917 Kansalliskirjaston digitoidut aineistot |
Ehdotus Suomen uudesta hallitusmuodosta sai runsaasti palstatilaa 9. päivän lehdessä ja kahdessa sitä seuraavassa numerossa, ja itsenäisyysasiaa kerrottiin käsiteltävän ansiokkaasti Robert Hermansonin ja A.R. Wreden aivan tuoreissa, WSOY:n ja Otavan julkaisemissa lentokirjasissa.
 |
| Etelä-Saimaa 13.11.1917 Kansalliskirjaston digitoidut aineistot |
Etelä-Saimaa kertoi vaalituloksista tarkemmin 13.11.1917 ja luetteli valittujen nimiä. Silmään pistää nuorsuomalaisten riveistä uudelleen eduskuntaan valittu Pekka Paavolainen, Olavi Paavolaisen isä. Seuraavana vuonna, kun kysymys valtiomuodosta rikkoi porvarillisten puolueiden rivejä, Pekka Paavolainen siirtyi kokoomukseen.
Suurten poliittisten ja sotatapahtumien keskellä ei toki unohdettu pieniä paikallisuutisia tai kulttuuria. Innokas teatterimies Frans Keränen kirjoitti jatkuvasti arvioita näytöksistä. Esimerkkinä olkoon paikallinen George Bernard Shaw -produktio Ihminen ja yli-ihminen. Uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhla sai hänet kirjoittamaan mittavan artikkelin 30.10. ilmestyneeseen lehteen.
*
Linkittämäni vuoden 1917 julkaisut kuuluvat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti