Frans Keräsen muistelmista
14.–20. marraskuuta 1917
Luonnollisesti nämä väkivaltaisuudet aiheuttivat huolestumista ja vastatoimenpiteitä järjestystä ja oikeusturvallisuutta kaipaavien lainkuuliaisten kansalaisten keskuudessa. Lappeenrannassakin porvarilliset kaupungin asukkaat pitivät yleisen kansalaiskokouksen lakkotilanteen yhteydessä tapahtuneiden laittomuuksien ja terroritekojen johdosta. Raatihuoneella pidetyn kokouksen avasi maisteri O. H. Moisio, sen puheenjohtajaksi valittiin maisteri A. Th. Sahlgren ja pöytäkirjanpitäjäksi varatuomari Toivo Tapanainen. Keskustelun jälkeen valittiin 20-henkinen toimikunta esittämään lakkokomitealle jyrkkä vastalause tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Tomikunta laati myöhemmin vastalauseen ja jätti sen "Lappeenrannan Työväen Vallankumoukselliselle Kunnallisneuvostolle".
Seuraavana sunnuntaina aamupäivällä paikallinen punakaarti ja työväenjärjestöt, torvisoittokunnat etunenässä, marssivat kauppatorille, jossa puhuivat toimittaja Lehén ja J. Korhonen. He ilmoittivat suurlakon päättyvän maanantaina.
On todettava, että tämän lakon aikaiset tapahtumat olivat Lappeenrannassa paljon rauhallisemmat kuin monilla muilla maamme paikkakunnilla. Esim. Viipurissa tapahtui – kertoo senaikainen Etelä-Saimaa – "ennenkuulumattomia väkivaltaisuuksia, laittomia vangitsimisia, kotitarkastuksia, koulujen ja virastojen työskentelyn estämisiä asevoimin" yms. Helsinkiä terrorisoi noin kymmenentuhatta pistinpäisillä kivääreillä aseistettua punakaartilaista mukanaan venäläisiä matruuseja. Mellakoitsijat vangitsivat siellä noin tuhat henkilöä, mm. senaattori Allan Serlachiuksen, kenraali Bruno Jalanderin, professori Robert Kajanuksen ja tohtori Paavo Virkkusen sekä murhasivat Helsingin lähistöllä lukuisia tunnettuja henkilöitä. Etelä-Saimaa kertoo edelleen: "Helsingin ympäristöllä kulkee kylästä kylään ja kartanosta kartanoon noin 60-miehinen ryövärijoukkue, mukana useita Malmin huligaaneja. Joka paikassa etsitään aseita, ja missä mieshenkilöitä tavataan, ovat nämä kuoleman omia." Muillakin maamme paikkakunnilla tapahtui kuolemaan johtaneita väkivallantekoja, mm. Kotkassa, Lahdessa, Turussa ja Viipurissa. Väinö Tannerkin myöntää muistelmissaan, että vuoden 1917 marraskuun suurlakon aikana "kaikkiaan lienee maassa menettänyt henkensä toista sataa ihmistä".
Etelä-Saimaa ei ilmestynyt suurlakon aikana. Muistelmaotteessa mainitut tapahtumat raportoitiin näin ollen 20. marraskuuta ilmestyneessä numerossa, jonka palstatilasta ne veivät suuren osan. Ohessa kuva pääkirjoituksen alkuosasta. Seuraavilla sivuilla kerrottiin laajasti tapahtumista lakon aikana Lappeenrannassa ja muualla maassa. Vastakkainasettelu oli monilla paikkakunnilla jo äärimmäisen rajua. Jälkiviisaina voimme nähdä, että lakon aikana suoritetut väkivallanteot olivat alkusoittoa suuremmalle ja verisemmälle sisäiselle välienselvittelylle.
Sitä ennen Suomi kuitenkin itsenäistyi. Seuraavat päivitykseni käsittelevät sitä.
Linkittämäni vuoden 1917 julkaisut kuuluvat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Seuraavana sunnuntaina aamupäivällä paikallinen punakaarti ja työväenjärjestöt, torvisoittokunnat etunenässä, marssivat kauppatorille, jossa puhuivat toimittaja Lehén ja J. Korhonen. He ilmoittivat suurlakon päättyvän maanantaina.
On todettava, että tämän lakon aikaiset tapahtumat olivat Lappeenrannassa paljon rauhallisemmat kuin monilla muilla maamme paikkakunnilla. Esim. Viipurissa tapahtui – kertoo senaikainen Etelä-Saimaa – "ennenkuulumattomia väkivaltaisuuksia, laittomia vangitsimisia, kotitarkastuksia, koulujen ja virastojen työskentelyn estämisiä asevoimin" yms. Helsinkiä terrorisoi noin kymmenentuhatta pistinpäisillä kivääreillä aseistettua punakaartilaista mukanaan venäläisiä matruuseja. Mellakoitsijat vangitsivat siellä noin tuhat henkilöä, mm. senaattori Allan Serlachiuksen, kenraali Bruno Jalanderin, professori Robert Kajanuksen ja tohtori Paavo Virkkusen sekä murhasivat Helsingin lähistöllä lukuisia tunnettuja henkilöitä. Etelä-Saimaa kertoo edelleen: "Helsingin ympäristöllä kulkee kylästä kylään ja kartanosta kartanoon noin 60-miehinen ryövärijoukkue, mukana useita Malmin huligaaneja. Joka paikassa etsitään aseita, ja missä mieshenkilöitä tavataan, ovat nämä kuoleman omia." Muillakin maamme paikkakunnilla tapahtui kuolemaan johtaneita väkivallantekoja, mm. Kotkassa, Lahdessa, Turussa ja Viipurissa. Väinö Tannerkin myöntää muistelmissaan, että vuoden 1917 marraskuun suurlakon aikana "kaikkiaan lienee maassa menettänyt henkensä toista sataa ihmistä".
____________
Sitä ennen Suomi kuitenkin itsenäistyi. Seuraavat päivitykseni käsittelevät sitä.
*
Linkittämäni vuoden 1917 julkaisut kuuluvat Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti