Tehtävä nuoressa Suomessa

Frans Keräsen muistelmista Etelä-Saimaasta lähdettyään F. Keränen siirtyi Karjalan Aamulehteen, jossa hän oli toimitussihteerinä 1918–1921.  Hän siirtyi tämän viipurilaislehden palvelukseen ilmeisesti elokuun 1918 aikana, mutta tarkkaa päivämäärää en tiedä. Ensimmäinen  hänen nimimerkillään varustettu kirjoitus , jonka olen Karjalan Aamulehdestä löytänyt, on syyskuun neljännen päivän pääkirjoitus. Ei ole mitenkään yllättävää, että siinä käsitellään puoluekentän muutosta valtiomuotokysymyksen valossa. Keränen otsikoi muistelmiensa tästä vaiheesta alkaneen kolmososan  Sanomalehti- ja järjestömiehenä itsenäisessä Suomessa, Karjalan Aamulehdessä Viipurissa . Hän ehti kuitenkin kirjoittaa siitä vain alun, jonka julkaisen tässä. Heinäkuussa 1918 tarjouduin fil. kand. (myöh. kouluneuvos) Arvo Inkilän johtaman ja pääasiassa omistamankin Karjalan Aamulehden palvelukseen. Olin tavannut hänet Suomen Nuorison Liiton asioissa v. 1912 ja Etelä-Karjalan Nuorisoseuran kokouksis...

Frans Keräsen muistelmista Valtiomuotokysymys jakoi Suomen porvarilliset piirit kahteen leiriin ja johti lieveilmiöihin, jotka tuovat mieleen nykypäivän sosiaalisen median. Kysymys johti myös välirikkoon Etelä-Saimaan johtokunnan ja pt. Keräsen välillä.  Kuta pitemmälle vapussodan jälkeinen kesä kului, sitä kiihkeämmäksi kävi kuningasmielisten propaganda monarkistisen hallitusmuodon puolesta sekä tasavaltaista valtiosääntöä ja sen puolustajia vastaan. Monarkistit turvautuivat henkilökohtaisiinkin hyökkäyksiin ja panetteluihin. Jos sanomalehtien vastuunalaiset toimittajat olivat vakaumukseltaan tasavaltalaisia, he joutuivat kuningasmielisten lehden johtokunnan jäsenten taholta häikäilemättömien hyökkäilyjen kohteiksi. Niitä sai mm. tämän kirjoittaja kokea. Etelä-Saimaan Kirjapaino Oy:n osakkeenomistaja – en ole aivan varma, oliko hän lehden johokunnan varajäsenkään – kirjakauppias Siviä Ruotzi tarjosi lehdessä julkaistavaksi Lappeenrannan entisen kaupunginlääkärin Einar ...

Frans Keräsen muistelmista Kysymys Suomen valtiomuodosta oli päätoimittaja Keräselle tärkeä. Julkaisen seuraavassa otteita hänen muistelmiensa tätä asiaa koskevista kohdista. Aloitteen tähän keskusteluun tuli anteeksi professori K. J. Ståhlberg julkaisemalla Helsingin Sanomissa heti, kun lehti pääkaupungin vapauttamisen jälkeen voi ilmestyä, artikkelisarjan otsakkeella "Tulevaisuuden lähtökohtia". Tässä kirjoituksessaan hän puolusti tasavaltaista hallitusmuotoa sekä sanoi tahtovansa säilyttää viime vuosikymmenien valtiolliset ja yhteiskunnalliset uudistukset perusteissaan koskemattomina. Samoin hän vaati olojamme edelleen kehitettäviksi kansanvaltaiseen ja edistysmieliseen suuntaan sekä otettaviksi soveltuvissa kohdin lainsäädännössä huomioon myös punaisen hallituksen esittämien näkökohtia. Professori Ståhlbergin edistysmielinen ja kansanvaltainen katsantokanta ei miellyttänyt eräitä muita helsinkiläisiä piirejä. Nämä asettuivat jyrkästi vastustamaan Ståhlbergin m...

Frans Keräsen muistelmista Sisällissodan lopun tapahtumia kuvataan F. Keräsen muistelmissa melko runsaasti. Poimin tähän joitakin kohtia. Valkoisen Suomen sanomalehdet seurasivat vapaussodan tapahtumia lähinnä ylipäällikön päämajan ja eri armeijoiden esikuntien tiedonantojen perusteella. Näiden lisäksi oli lehdillä omia rintamakirjeenvaihtajia. Niinpä Mikkeli Sanomain kirjeenvaihtajina vuorottelivat Tampereen, Heinolan ja Mäntyharjun rintamalohkoilla Vihtori Simonen , Jaakko Laurila ja Antti Valve, ja tämän kirjoittajakin seurasi Savitaipaleen valloitukseen osallistuneita jälkijoukkoja. Frans Keränen kirjoittikin laajahkon selostuksen Savitaipaleen valloituksesta Etelä-Saimaan numeroon 18.5.1918. Kun Kotka ja Hamina sekä muutkin osat Kymenlaaksoa olivat toukokuun kuudenteen päivään mennessä joutuneet valkoisten haltuun, oli yli neljä kuukautta kestänyt Suomen vapaus- ja sisällissota käytännöllisesti katsoen päättynyt. Sen vaikea ja monivaiheinen jälkiselvittely oli v...

Frans Keräsen muistelmista Julkaisen jälleen otteen F. Keräsen muistelmista, mutta vuoden 1918 sijasta haen sieltä vuoden 1916 tapahtumia kuvaavan kohdan, jossa puhutaan Toivo Kuulasta. Viipurin Seurahuoneella puhjenneesta riidasta, jonka päätteeksi Kuulaa ammuttiin päähän, on tänä vappuna kulunut sata vuotta. Lappeenranta oli sotavuosinakin vilkas kauttakulkukaupunki, jollainen asema sillä suuren Saimaan vesistön eteläisenä päätepisteenä on aina ollut. Liikennettä sinne välittivät monet suurehkot matkustajalaivat ja rahtialukset, joiden lisäksi useat pienet rannikkoalukset olivat vielä silloin liikennöimässä. Ulkomainen matkailu oli sotavuosina melkein kokonaan tyrehtynyt. Kotimaista turistiliikennettä sen sijaan oli silloinkin jonkin verran. Monet tilapäisistä matkustajista poikkesivat varsinkin Etelä-Saimaan toimituksessa toivoen saavansa kuulla "maailman tapahtumista". Sotasensuurin kahlitsema lehdistö ei voinut tyydyttää täysin ihmisten tiedonhalua. Halutt...

Kirjoitan tällä kertaa äidinisänisästäni, joka sai surmansa tasan sata vuotta sitten Terijoella. Vaikka sisällissodan ensimmäiset yhteenotot oli käyty Pietisen tehtaalla Viipurissa 19.1.1918, oli vastakkainasettelu Karjalankannaksella kaiken kaikkiaan lievempää kuin monissa muissa osissa maata. Tämän sanotaan johtuneen siitä, että Kannaksella oli torpparien sijasta itsenäisiä pienviljelijöitä, ja ehkä Venäjän läheisyys kohotti Suomen itsenäisyyden arvoa myös työväenliikkeen silmissä. Alueen merkitys sodankäynnin kannalta oli kuitenkin suuri, sillä Petrogradiin eli Pietariin johtava rautatie kulki sen halki. Muuallakin sotatoimet keskittyivät usein rautateiden ja asemien ympärille. * * * Huhtikuun puoliväliin mennessä valkoiset ovat vallanneet punaisilta Tampereen ja Helsingin, eikä sodan voittajasta ole enää epäselvyyttä. Maan kaakkoiskulmassa punaisilla kuitenkin on edelleen jalansija. Viipuri, Kannaksen eteläosa ja siten myös tuo elintärkeä rata ovat jääneet alus...

Frans Keräsen muistelmista F. Keränen jatkoi maalis-huhtikuussa 1918 Mikkelin Sanomissa poliittisten asetelmien ja etenkin Suomen sosiaalidemokraattien tilan käsittelyä. Osa hänen kirjoituksistaan julkaistiin myös Vaasassa ilmestyneessä Valkoisessa Suomessa. Sekä Valkoisessa Suomessa että Mikkelin Sanomissa pohdiskelin kysymystä, millainen sisäpoliitttinen pesänselvitys maassamme tulee sodan jälkeen olemaan. Sanoimme sen riippuvan työväestön järkevimmistä ja maltillisimmista aineksista. "Jos nämäkin ainekset seuraavat edelleen kelvottomien johtajiensa politiikkaa, saarnaten sokeata luokka- ja veljesvihaa sekä tavoitellen vähemmistön diktatuuria, niin silloin kohtaa maamme työväenliikettä auttamaton taantumus. Mutta jos kunniallisin ja rehellisin työväestö ennakkoluulottomasti karistaa hartioiltaan luokka- ja veljesvihan kirot, ryhtyy asteittaiseen uudistustyöhön ja luopuu tähänastisten johtajiensa edesvastuuttomasta politiikasta, niin voi työväenliikkeemme kohtota n...