Frans Keräsen muistelmista
Vuodenvaihde 1917–1918
Suomi oli siis julistautunut itsenäiseksi valtioksi. Tälle itsenäisyydelle hallitus koetti saada ulkovaltojen tunnustuksen. Saksan ym. valtioiden kehoituksesta senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud, diplomi-insinööri Carl Enckell ja lakitieteen tohtori K. G. Idman matkustivat Pietariin neuvottelemaan Venäjän hallituksen kanssa Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Heidän onnistuikin hankkia Neuvostoliiton kansankomissaarioneuvoston puheenjohtajan Leninin ja silloisen ulkoasiainkomissaarin Trotskin allekirjoittama hyväksyminen suvereenisuudellemme. Tämä tapahtui tammikuun 4. pnä (joulukuun 22. pnä vanhaa lukua) 1918. Samana päivänä tunnustivat Suomen itsenäisyyden Ruotsi ja Ranska sekä vähän myöhemmin Saksa ja useat muut valtiot. Läntiset suurvallat Englanti ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa kuitenkin vasta v. 1919 sen jälkeen, kun Suomi oli uusien vaalien jälkeen päässyt aloittamaan normaalia kansanvaltaista valtiollista elämää.
Niin kauan kuin maassamme oli edelleen majoitettuna huomattavia määriä venäläistä sotaväkeä, joka kotoisten punakaartilaisten kanssa osallistui monissa tapauksissa terroritekoihin, oli julistettu ja tunnustettu valtiollinen itsenäisyytemme vain nimellinen. Neuvostohallituksen velvollisuutena olisi ollut venäläisen sotaväen vieminen pois maastamme, mutta tammikuun lopulla tuli tietoja, että sitä päinvastoin tuotiin yhä lisää Suomeen. Senaatti teki tarmokkaita yrityksiä venäläisen sotaväen poistamiseksi, mutta ne jäivät tuloksettomiksi. Hallituksen puheenjohtaja Svinhufvud oli allekirjoittanut ulkovalloille jätetyn tiedonannon venäläisten isännöimisestä Suomessa ja vaatimuksesta neuvostohallitukselle puheena olevien joukkojen poistamisesta sekä sisäasiaintoimituskunnan päällikön A. Castrénin kirjelmän Suomessa oleville sotilaskomiteoille. Samaan aikaan julkaisi Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningin Helsingin-kirjeenvaihtaja tietoja, joiden mukaan sosialidemokraattisen puoleen vasemmisto, joka oli puolueneuvoston kokouksessa saanut puoluetoimikuntaan enemmistön, oli suunnitellut vallankumousta Venäjän bolshevikkien esimerkin mukaisesti, jonka jälkeen sosialistinen Suomen tasavalta olisi liittynyt Venäjän neuvostotasavaltojen muodostamaan valtakuntaan. Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta päättikin pian suorittaa vallankaappauksen, ryhtyä sitä aseiden avulla varmentamaan ja asetti vallankumoushallituksen, jolle annettiin nimeksi kansanvaltuuskunta.
Vuoden 2017 loppupuolen artikkeleissa ja tv-ohjelmissa, joissa on käyty läpi Suomen itsenäistymisprosessia, on kerrattu joulukuun 1917 lopussa Pietariin matkustaneen Svinhufvudin valtuuskunnan vaiheita ja tapaa, jolla se sai Neuvosto-Venäjän tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle. On kerrottu vuoden viimeisenä päivänä Venäjän kansankomissaarien neuvostolta saaduista allekirjoituksista, Leninin niiden joukossa, ja Svinhufvudin ja Leninin lyhyestä tapaamisesta sen jälkeen. Tuona iltana saatu paperi oli esitys Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Vahvistuksen sille antoi toimeenpaneva keskuskomitea eli ylin lainsäädäntöelin neljäntenä päivänä tammikuuta, ja tämän päivämäärän Frans Keränen muistelmissaan mainitsee, vaikka hän viittaakin juuri 31.12. saatuihin allekirjoituksiin. Virallinen tunnustaminen lienee kuitenkin ollut vain muodollisuus, ja sitä ennakoitiin Etelä-Saimaan numerossa 3.1.1918, josta oheiset kuvankaappaukset ovat.
Ennen kuin Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden oli ainakin huhuja siitä, että Pietarissa vaikutti Suomen itsenäisyyttä vastustavia tahoja. Mitä taas tulee ulkovaltojen asenteeseen, mielenkiintoinen 15.12.1917 julkaistu uutinen teki selväksi Ranskan kannan Suomen tilanteeseen jo etukäteen. Ilmoittamansa linjan mukaisesti Ranska tunnusti itsenäisyyden välittömästi, kun Venäjä oli sen tehnyt.
Etelä-Saimaassa joulukuun lopulla 1917 julkaistuista artikkeleista ja ilmoituksista nostan esiin myös lehden toimituksen eli käytännössä päätoimittajan kirjoituksen, jossa kehotetaan lukijoita tilaamaan lehti vuodeksi 1918. Tuntuu turhalta todeta, että sata vuotta myöhemmin, uutislähteiksi tekeytyvien toimijoiden hämmentäessä soppaa, pitkälti samat perustelut ovat ajankohtaisia.
*
Linkit vuosien 1917 ja 1918 lehtijuttuihin sekä kuvankaappaukset niistä: Kansalliskirjaston digitoidut ainestot.
Niin kauan kuin maassamme oli edelleen majoitettuna huomattavia määriä venäläistä sotaväkeä, joka kotoisten punakaartilaisten kanssa osallistui monissa tapauksissa terroritekoihin, oli julistettu ja tunnustettu valtiollinen itsenäisyytemme vain nimellinen. Neuvostohallituksen velvollisuutena olisi ollut venäläisen sotaväen vieminen pois maastamme, mutta tammikuun lopulla tuli tietoja, että sitä päinvastoin tuotiin yhä lisää Suomeen. Senaatti teki tarmokkaita yrityksiä venäläisen sotaväen poistamiseksi, mutta ne jäivät tuloksettomiksi. Hallituksen puheenjohtaja Svinhufvud oli allekirjoittanut ulkovalloille jätetyn tiedonannon venäläisten isännöimisestä Suomessa ja vaatimuksesta neuvostohallitukselle puheena olevien joukkojen poistamisesta sekä sisäasiaintoimituskunnan päällikön A. Castrénin kirjelmän Suomessa oleville sotilaskomiteoille. Samaan aikaan julkaisi Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningin Helsingin-kirjeenvaihtaja tietoja, joiden mukaan sosialidemokraattisen puoleen vasemmisto, joka oli puolueneuvoston kokouksessa saanut puoluetoimikuntaan enemmistön, oli suunnitellut vallankumousta Venäjän bolshevikkien esimerkin mukaisesti, jonka jälkeen sosialistinen Suomen tasavalta olisi liittynyt Venäjän neuvostotasavaltojen muodostamaan valtakuntaan. Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta päättikin pian suorittaa vallankaappauksen, ryhtyä sitä aseiden avulla varmentamaan ja asetti vallankumoushallituksen, jolle annettiin nimeksi kansanvaltuuskunta.
__________
Ennen kuin Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden oli ainakin huhuja siitä, että Pietarissa vaikutti Suomen itsenäisyyttä vastustavia tahoja. Mitä taas tulee ulkovaltojen asenteeseen, mielenkiintoinen 15.12.1917 julkaistu uutinen teki selväksi Ranskan kannan Suomen tilanteeseen jo etukäteen. Ilmoittamansa linjan mukaisesti Ranska tunnusti itsenäisyyden välittömästi, kun Venäjä oli sen tehnyt.
Etelä-Saimaassa joulukuun lopulla 1917 julkaistuista artikkeleista ja ilmoituksista nostan esiin myös lehden toimituksen eli käytännössä päätoimittajan kirjoituksen, jossa kehotetaan lukijoita tilaamaan lehti vuodeksi 1918. Tuntuu turhalta todeta, että sata vuotta myöhemmin, uutislähteiksi tekeytyvien toimijoiden hämmentäessä soppaa, pitkälti samat perustelut ovat ajankohtaisia.
 |
| Etelä-Saimaa 29.12.1917 |
*
Linkit vuosien 1917 ja 1918 lehtijuttuihin sekä kuvankaappaukset niistä: Kansalliskirjaston digitoidut ainestot.
Kommentit
Lähetä kommentti