Frans Keräsen muistelmista
Tammikuun puoliväli 1918
Monet terroriristiset teot, kuten kotitarkastukset, laittomat vangitsemiset, pahoinpitelyt, ryöstöt ja murhat tammikuun loppupuolella antoivat aavistaa, että tämä sekasorto johtaisi pian aseelliseen välienselvittelyyn, vapaus- ja sisällissotaan. Näistä tapahtumista kuohutti ihmisten mieliä Lappeenrannassa eniten punakaartilaisten aseellinen retki 21.1.1918 Taavettiin. Retkeen osallistui tri Liisa Castrénin tutkimuksen mukaan noin 200–250 Lappeenrannan ja 60 Kaukaan punakaartilaista. Sen tarkoitus oli estää Taavetin suojeluskuntalaisten asekaappaus. Näin syntyneessä taistelussa kaatui mm. Lounais-Saimaan suojeluskuntien piirin sotilasohjaaja, jääkäri Lauri Pelkonen. Lappeenrannan punakaarti kuljetti mukanaan viisitoista vankia Taavetista, mutta vapautti heidät neuvottelujen jälkeen.
Taavetin kahakasta kirjoitin Etelä-Saimaaseen punakaartia ankarasti arvostelevan artikkelin. Otsikolla "Kansallinen häpeä" sanoin siinä mm., että "samalla hetkellä, kun Suomen vihdoinkin koittaneen valtiollisen vapauden pitäisi innostaa ja rohkaista toivorikkain yhteismielin luovaan uudistustyöhön kaikilla aloilla, samalla hetkellä me taistelemme, veljesveri vuotaa keskuudessamme, rauhallisia kansalaisia murhataan..." Pääkirjoitus jatkuu: "Viimeiseen asti toivoimme, etteivät Lappeenrannan sosialidemokraatit ja heidän alaisensa punakaarti tekisi itseään vikapäiksi veljesveren vuodatukseen. Mutta miten on nyt käynyt? Aivan samoin kuin muuallakin maassamme."
Tämä artikkeli sekä muut samansisältöiset kirjoitukset ja uutiset Etelä-Saimaassa aiheuttivat Lappeenrannan punakaartin esikunnan taholta minulle puhelimessa varoituksia. Lisäksi punakaartilaiset suorittivat asunnossani kotitarkastuksen, jota toimeenpantaessa olin lehden toimituksessa. Kotitarkastus, joka tapahtui sen jälkeen kun vapaussota ja venäläisten varuskuntien aseistariisuminen Etelä-Pohjanmaalla olivat jo tosiasiallisesti alkaneet (28.1. vasten yöllä), oli koitua minulle kohtalokkaaksi. Kenraali Mannerheimin allekirjoittaman ensimmäisen virallisen tiedonannon alkaneista sotatoimista sain mm. minä sähkeenä monen muun laillista hallitusta kannattavan kansalaisen ohella. Vaistonvaraisesta varovaisuudesta panin sähkeen sattumalta hallussani olleen huuliharpun koteloon. Kotitarkastajat olivat silkkipaperista sähkettä luulleet ilmeisesti mainoslehtiseksi ja jättäneet sen – onneksi minulle – tarkemmin katsomatta, vaikka olivat sitäkin käsitelleet...
________
 |
| Etelä-Saimaa 8.1.1918 |
Etelä-Saimaan kirjoitusten sävy oli vielä tammikuun alkupuoliskolla melko optimistinen. Se iloitsi siitä, että Venjä, Ruotsi, Ranska ja Saksa olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden. "Kahleet kirvonneet", lehti otsikoi 8.1.
Useammassakin numerossa julkaistiin lisäksi artikkeleita Sakari Topeliuksen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.
Juhlatunnelmat tekivät tammikuun vanhetessa kuitenkin tilaa synkille sävyille. Muistelmaotteessa mainitusta Taavetin retkestä kerrottiin Etelä-Saimaassa 22.1.1918, ja jo sitä edeltävissä tammikuun numeroissa oli raportoitu lukuisista punakaartilaisten ja osin myös venäläisen sotaväen väkivallanteoista. Vaikka Etelä-Saimaan sävy oli hyvin kriittinen punakaarteja kohtaan, etsi päätoimittaja Keränen edelleen merkkejä hajaannuksesta ja maltillisten voimien voitosta sosialidemokraattien puolella. Muut lehdet -osastossa hän siteerasi laajasti Itä-Suomen Työmiehen vetoomusta laillisuuden puolesta.
*
Linkit vuosien 1917 ja 1918 lehtijuttuihin sekä kuvankaappaukset niistä: Kansalliskirjaston digitoidut ainestot.
Kommentit
Lähetä kommentti