Tehtävä nuoressa Suomessa

Frans Keräsen muistelmista 6.–7. joulukuuta 1917 Kun nämä esitykset olivat läpäisseet alustavan eduskunta- ja valiokuntakäsittelyn, koitti vihdoin joulukuun 6. päivä, josta muodostui meillä kansallinen juhla- eli itsenäisyyspäivä. Tällöin pidetyssä eduskunnan täysistunnossa olivat porvarillisten ryhmien puolesta edustajat Santeri Alkio, Pekka Ahmavaara, Ernst Estlander, Kyösti Haataja ja Erkki Pullinen jättäneet ehdotuksen, jonka hyväksyminen merkitsi hallituksen antaman Suomen itsenäiseksijulistamisesityksen tulemista voimaan. Sosialidemokraattien ryhmän puolesta sen sijaan edustaja Kullervo Manner ilmoitti eduskunnan hyväksyttäväksi periaatteen, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta, mutta ehdotti samalla, että tämä riippumattomuus on koetettava toteuttaa sovinnollista tietä Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella. Näiden ehdotusten kesken äänestettiin, jolloin porvarillisten ryhmien ehdotuksen puolesta annettiin sata ja vasemmiston ehdotuksen puolesta...

Frans Keräsen muistelmista 4. joulukuuta 1917 Eduskunnan istunnossa joulukuun 4. päivänä otettiin ensimmäinen, tärkeä askel Suomen itsenäiseksi valtioksi julistamista kohti. Istunnon aikana saapui senaatin puheenjohtaja Svinhufvud, kaikkine hallitustovereineen, eduskuntaan tuomaan hallituksen esityksiä, joita oli yhteensä kuusitoista kappaletta, ensimmäisenä esitys Suomen hallitusmuodoksi, jonka mukaan maastamme oli tuleva itsenäinen tasavalta, ja lisäksi muita esityksiä, joita valtiollinen itsenäisyytemme edellytti. Huolimatta olojen epävakaisuudesta oli Tokoin senaatin asettama perustuslakikomitea, puheenjohtajanaan professori K. J. Ståhlberg, ahkerasti työskennellyt valmistaakseen perusteita suvereenisen Suomen valtiorakenteelle. Esityksiä jättäessään senaatin puheenjohtaja Ståhlberg lausui mm.: "Suomen kansa on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi...

Frans Keräsen muistelmista Marraskuun loppu 1917 Levottomuuksien, ulkoparlamentaarisen painostuksen ja sekasorron keskelläkin koetettiin maamme ja kansamme suuria elinkysymyksiä kehittää myönteiseen ratkaisuun. Vaikka maaliskuun vallankumouksesta oli kulunut jo yli puoli vuotta ja lokakuun kumouksestakin pari kuukautta, ei Suomen ja Venäjän välisiä suhteita eikä kysymystä maamme korkeimmasta vallasta ollut saatu ratkaistuksi. Eduskunta oli tosin päättänyt korkeimman vallan, joka ennen vallankumousta oli kuulunut keisari-suuriruhtinaalle, ottaa käsiinsä, mutta tätä päätöstä ei ollut saatu vahvistetuksi. Mutta porvarilliset puolueet ja sosialidemokraatit olivat jatkuvasti eri mieltä siitä, olisiko ns. valtalaki vahvistettava vaiko asetettava kolmimiehinen valtionhoitajakunta, jota tarkoittava ehdotus oli porvarillisten taholta tehty. Lopulta molemmat nämä vaihtoehdot hylättiin, samalla kun eduskunta vahvisti lait kunnallislakien uudistamisesta ja kahdeksantuntisesta työpäivä...

Frans Keräsen muistelmista 14.–20. marraskuuta 1917 Luonnollisesti nämä väkivaltaisuudet aiheuttivat huolestumista ja vastatoimenpiteitä järjestystä ja oikeusturvallisuutta kaipaavien lainkuuliaisten kansalaisten keskuudessa. Lappeenrannassakin porvarilliset kaupungin asukkaat pitivät yleisen kansalaiskokouksen lakkotilanteen yhteydessä tapahtuneiden laittomuuksien ja terroritekojen johdosta. Raatihuoneella pidetyn kokouksen avasi maisteri O. H. Moisio, sen puheenjohtajaksi valittiin maisteri A. Th. Sahlgren ja pöytäkirjanpitäjäksi varatuomari Toivo Tapanainen. Keskustelun jälkeen valittiin 20-henkinen toimikunta esittämään lakkokomitealle jyrkkä vastalause tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Tomikunta laati myöhemmin vastalauseen ja jätti sen "Lappeenrannan Työväen Vallankumoukselliselle Kunnallisneuvostolle". Seuraavana sunnuntaina aamupäivällä paikallinen punakaarti ja työväenjärjestöt, torvisoittokunnat etunenässä, marssivat kauppatorille, jossa puhuiv...

Frans Keräsen muistelmista 7. marraskuuta 1917 Rinnan Venäjän tapahtumien kanssa, osin niistä johtuen, osin muista syistä, levottomuudet ja sekasorto meilläkin lisääntyivät. Niitä osoitti esim. 7.11. Mommilassa suoritettu maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin murha sekä suojeluskaartilaisten ja venäläisten sotilaiden aseellinen yhteenotto, jossa useita muitakin henkilöitä kuoli ja haavoittui.  Viikkoa myöhemmin alkoi sosialistien toimesta "suurlakko", joka kesti 14.–19.11. Tämä lakko sai monella paikkakunnalla väkivaltaisen luonteen. Niinpä mm. Lappeenrannassa sosialidemokraatit levittivät ja kiinnittivät pylväisiin julistuksia, joissa ilmoitettiin suurlakon alkaneen sekä lueteltiin ne laitokset ja liikkeet, jotka "toistaiseksi toimivat lakkokomitean määräysten mukaan". Eräiden liikkeiden omistajat eivät mielisuosiolla [suostuneet] lakkolaisten laittomiin vaatimuksiin. Silloin punakaartilaiset panivat väkivaltaisesti kaupat kiinni. Lakon alkamispäivänä p...

Frans Keräsen muistelmista Marraskuu 1917 Maaliskuun jälkeisenä aikana vallankumouksellisen Venäjän olot ajautuivat päivä päivältä ja ja viikko viikolta yhä suurempaan sekasortoon. Vapaamieliset porvarilliset piirit, kuten esim. lokakuulaiset ja kadetit, olivat pakotetut eroamaan väliaikaisesta hallituksesta. Valta luisui yksinomaan vasemmistopuolueiden, sosiaalivallankumouksellisten ja menshevikien (sosiaalidemokraattien) sekä työmies- ja sotamiesneuvostojen käsiin. Lopulta äärimmäinen vasemmisto, bolshevikkiryhmä, suoritti aseellisen vallankaappauksen epäonnistuttuaan sitä ennen kumousyrityksessään. Tämä tapahtui marraskuun 7. päivän – vanhan venäläisen ajanlaskun mukaan lokakuun 25. päivän – vastaisena yönä, jolloin alkoi vain vuorokauden kestänyt ratkaiseva taistelu. Väliaikainen hallitus kukistui, sen jäsenet vangittiin lukuunottamatta pääministeri Kerenskiä, joka pakeni ulkomaille. Valta siirtyi työmies- ja sotamiesedustajain Pietarin neuvoston komitealle. Neuvosto asetti...

Frans Keräsen muistelmista Syyskuun loppu 1917 Kun uudet eduskuntavaalit oli määrätty toimitettaviksi lokakuun 1.–2. pnä, oli ryhdyttävä niiden valmisteluihin. Niihin osallistui mm. Etelä-Saimaa ja tämän kirjoittaja sekä lehden palstoilla että vaalipuhujana Lappeenrannan ympäristöillä. Lehdessä esiteltiin nuorsuomalaisen puolueen paikallisehdokkaita, joina olivat Viipurin läänin läntisessä vaalipiirissä mm. pormestari Johannes Lundson, agronomi Elias Sinkko, tohtori Tekla Hultin ja maanviljelijä V.K. Särkkä. Nämä kaikki tulivat valituiksi, ja heistä ensiksi mainittu valittiin sittemmin uuden eduskunnan puhemieheksi. Tätä eduskuntaa valittaessa olivat ns. porvarilliset puolueet vaaliliittoutuneet. Tavoitteena oli vasemmiston enemmistön murskaaminen. Sosiaalidemokraatit kärsivätkin vaalitappion menettäen edellisenä vuonna saavuttamansa eduskuntaenemmistön ja saaden nyt 92 kansanedustajaa. Vanhasuomalaiset saivat 32, maalaisliitto 26, nuorsuomalaiset 24, ruotsalaiset 21 ja si...

Sotauutisia Etelä-Saimaassa 1.9.1917 Etelä-Saimaa 1.9.1917 Etelä-Saimaa pyrki pitämään lukijansa ajan tasalla tapahtumista maailmansodan eri rintamilla, mutta suurimmaksi osaksi se oli virallisten tiedonantojen varassa. Silti lehti kirjoitti Venäjän sotatapahtumista ja yleensäkin maan levottomista oloista varsin avoimesti. Armeijan tilasta julkaistiin useita kriittisiä artikkeleita. Toisaalta edes Venäjän viralliset tiedonannot eivät näytä maalailleen asioista pelkästään ruusuista kuvaa . Muiden maiden propagandasta saattaa kyetä poimimaan vihjeitä siitä, mitä rintamalla todella tapahtui, vaikka ehkä tämä on jälkiviisautta. Kun Etelä-Saimaan siteeraama Italian virallinen tiedonanto kertoo kieli keskellä suuta, että italialaiset joukot olivat edenneet jonkin verran mutta itävaltalaiset tehneet kiivaita vastahyökkäyksiä ja paikoin päässeet italialaisten asemiin, voimme päätellä, että todellisuus oli karu. Aikalaislukija ei kuitenkaan voinut tietää, mitä todella oli tapahtunut...

Frans Keräsen muistelmista Heinä-elokuu 1917 Maamme sisäinen tilanne ja poliittinen asemamme uloskin päin heinä-elokuun vaihteessa 1917 uhkaavasti kärjistyi. Suomen ja Venäjän väliset suhteet olivat vallankumouksen jälkeen lopullisesti järjestämättä. Eduskunta hyväksyi ns. valtalain, jolla korkein valta otettiin eduskunnalle, ja maa julistettiin Venäjästä riippumattomaksi ulkopoliittisia ja sotilaallisia asioita lukuunottamatta. Vaikka laki merkitsi vain rajoitettua itsenäistymistä maallemme, piti A. F. Kerenskin johtama Venäjän väliaikainen hallitus sitä maansa oikeuksien loukkauksena ja 31.7. sotaväen avulla hajoitti Suomen eduskunnan. Eduskuntataloon pääsemästä estyneet kansanedustajat, suurin osa sosialistisista edustajista, kokoontui Säätytalolle yksityiseen istuntoon, jossa puhemies Manner ilmoitti jättäneensä kenraalikuvernöörille vastalauseensa tapahtumien johdosta. Edustajat hyväksyivät 44 äänellä 37:ää vastaan edustaja Matti Airolan ehdotuksen, että istunto oli katsot...

Frans Keräsen muistelmista Elokuu 1917 Laillista oikeusjärjestystä sekä kansalaisten turvallisuutta ja rauhaa vaarantavat ilmiöt jatkuivat eri puolilla maata. Kirjapainolakon vuoksi niitä ei voitu sanomalehdissä aikanaan käsitellä. Lakon loputtua lehdet kertoivat niistä. Mm. "Lappeenrannan kuulumisissa" kerroin tapahtuneista väkivaltaisuuksista: "Maanantai-iltana – 13.8. – suoritettiin Helsingin pitäjässä Malmilla teko, joka julkeassa raakuudessaan hakee vertaistaan. Kun kunnanvaltuuston jäsenet eivät suostuneet työväestön vaatimuksiin kahden markan tuntipalkasta, piiritti pariin tuhanteen noussut joukko heidät ja vangitsi heidät kokonaiseksi vuorokaudeksi. Valtuuston jäseniä kidutettiin nälällä ja huonolla ilmalla. Loppujen lopuksi uhattiin heidät venäläisen sotaväen avulla sulkea kunnantaloon ja polttaa: Tällöin katsoivat he olevansa pakotetut suostumaan työväestön palkankorotusvaatimukseen." ____________ Kun kirjapainolakko oli elokuussa 1917 ohi, ...

Frans Keräsen muistelmista  Kesä 1917 Kesken kaiken alkoi kesä-heinäkuun vaihteessa kirjapainotyöntekijäin lakko, joka kesti runsaan kuukauden. Kirjaltajat vaativat 140 %:n heti voimaanastuvaa palkankorotusta, kesälomaa täysine palkkaetuineen ja vähän myöhemmin palkkaa lakkoajalta. Työnantajain graafillinen liitto ei katsonut voivansa näihin vaatimuksiin suostua. Maan porvarilliset sanomalehdet lakkasivat ilmestymästä. Senaattori Leo Ehrnroothin toimiessa sovittelijana yritettiin useaan otteeseen päästä sopimukseen, kunnes siinä lopulta onnistuttiin ja lakko saatiin päättymään. Graafillinen liitto oli pakotettu pääasiassa myöntymään kirjatyöntekijäin vaatimuksiin.    Lakkoaikaa käytin hyväkseni matkustamalla Savonlinnan, Kolin, Joensuun, Nurmeksen, Valtimon, Sotkamon ja Kajaanin kautta kesälomalleni Paltamon Mieslahdelle, jossa jouduin olemaan mukana ns. palokunnan eli myöhemmältä nimeltään Paltamon suojeluskunnan perustavassa kokouksessa sen sihteerinä. –––––––...